23.1.2018

Rv 34 + lääkärikäynti


34. raskausviikosta puhutaan, kun raskaus on kestänyt 33 viikosta ja 0 päivästä 33 viikkoon ja 6 päivään (33+0 – 33+6). Sikiön paino: 2100 g Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 29 cm Koko pituus: 39 cm


Meillä oli tänään suunnitellusti raskausviikon 34 alkuun ylimääräinen neuvolalääkärikäynti tilanteen tarkastamiseksi ja mahdollisen sairasloman jatkamiseksi. Supistelut ovat jatkuneet kahden viikon levosta huolimatta, onneksi epäsäännöllisinä pysyen. Toki epäsäännöllisetkin supistukset voivat kypsyttää paikkoja synnytystä varten. Lääkäri teki tarkastuksen ja totesi vauvan laskeneen alaspäin viikon takaisesta neuvolakäynnistä. Olen itsekin tämän huomannut vauvan liikkeistä, vatsan muodosta, sekä hengitykseni keventymisestä. Lääkäri kertoi vauvan pään olevan myös kiinnittynyt lantioon, joten on epätodennäköistä, että vauva pääsisi enää kääntymään ympäri. Varsinaisia merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei ollut, mutta toki nyt mennään päivä kerrallaan ja tuntemuksia kuunnellen. Sairaslomaa lääkäri jatkoi kyselemättä äitiysloman alkuun, kun nousin tutkimuspöydältä ja hengittelin läpi sitä seuranneen supistuksen. Toivon, ettei tutkimus nyt jouduttanut asioita, sillä kotonakin on tänään tiheämmin kaurapussia lämmitelty. 

Muuten olo on ihan hyvä. Yöt ovat katkonaisia, mutta koitan olla stressaamatta asiasta ja valvoskelen kolmeen ihan rauhassa ja menen nukkumaan vasta, kun tiedän että unensaanti onnistuu. Päivisin nukutaan Tiitin kanssa päikkärit vaihtelevalla menestyksellä ja illalla menen kuuntelemaan rentoutusharjoituksia ja annan unen tulla, jos siltä tuntuu, kun mies on kotosalla. Yhteys vauvaan on vahva. Hän on jotenkin ihan mahtava tyyppi jo. Mieskin tuntuu seurailevan paljon enemmän masun kuulumisia ja luovan yhteyttä lapseen jo nyt, kun esikoista odottaessamme. Tämä aika on niin kallisarvoista ja vaalittua. Itse jännäilin tähän viikkoon 34 asti kovasti, nyt tuntuu siltä, että kaikki menee ihan hyvin ja vauva saa tulla, kun on tullakseen. Aloitin tänään Rento synnytys -verkkokurssin ja pää ihan pursuilee oivalluksia odotuksen ja synnytyksen suhteen ja samalla myös mielenrauha tuntuu olevan helpommin saavutettavissa oleva mielentila.  


-heidisusanna

22.1.2018

Ei pöllömpi yllätys: Babyshowerit!


Kestohymystä suupielissä ja kyynelistä silmäkulmissa ei ole tullut tänään loppua sen jälkeen, kun ystäväni pääsivät yllättämään minut järkkäämillään babyshowereilla. Olin jättänyt vauvakutsut laskuista kokonaan, sillä ollaan porukalla sovittu, että kutsut pidetään kullekin vain ensimmäisen lapsen kohdalla. No, olin omien edellisten kutsujeni aikaan jo synnärillä, mutta kovan vaivan olivat silloinkin ystäväni ehtineet nähdä ja sain vauvan kanssa kotiin mahtavan vaippakakun. Sillä, kun tänään lähdettiin Tiitin kanssa poikkeamaan ystäväni lapsen synttäreillä, ei pienessä mielessäkään käynyt, että nurkan takana väijyisi kymmenkunta ystävää meitä odottamassa. 

It's a girl < 3


Tarjottavat, koristelut, kukat ja kaikki oli viimeisen päälle. Niissä oli huomioitu ihanasti oma luomuhössötykseni sekä pöllöfanitus. Saimme vauvan kanssa upeita lahjoja, mikä sekin tuntui jo ihan liialta kaiken muun lisäksi. Eniten liikutti se, että ystävät olivat tulleet pitkän matkan takaa ja pääsin halaamaan kaikkia, joita en ole nyt viime aikoina pystynyt näkemään. He olivat myös keskenään suunnitelleet ties kuinka pitkään näitä vauvakutsuja ja kirjoitelleet vielä mulle kaiken maailman hämyviestejä. Ei olisi kyllä hämäystä tarvittu, olin niin kuutamolla kuin olla ja voi. Juhlissa vauvateema korostui myös monella ihanalla tavalla. Kiitos tuhannesti kaikille piristyksestä muuten vähän ankean tuntuiseen viikkoon. Olette kultaa. 









Olen todella onnellinen, että ehdin saada tässä raskaudessa tämän muiston talletettavaksi. Nyt on helppo lähteä kohti uutta viikkoa hymyillen ja luottaen siihen, että asiat sujuvat hyvin ja omalla painollaan. 
Ihanaa viikkoa myös sulle!


 -heidisusanna






18.1.2018

Materialismionnellisuus - vauvatarvikkeet

Huppupyyhe, neuvolakortin kannet, vauvakirja, kantoväline... Nämä kaikki olivat vielä hankintalistalla vauvalle, mutta myönnän, että näistä jokainen on hankittu lähtökohdasta äidin materialismionnellisuus. Nämä mustavalkoiset ihanuudet ovat saaneet minut niin onnesta soikeaksi, että ihan hävettää. Huppupyyhe on suomalaisen Aarrekidin orgaanista puuvillaa ja tuo Owls- kuosi on yllättäen kestolempparini. Neuvolakorttikotelo on LuKLabelin Suomessa suunnitelema ja toteuttama. Suloinen tarina Sinusta -vauvakirja on Suomessa kuvattu ja suunniteltu ja sen sisältö on niin uskomattoman ihastuttava, että mietin tuleeko siskosten välille riita, jos vain toinen saa tämän kirjan aikoinaan itsestään. Näiden kaikkien hankinnassa vetosi materialismionnellisuuden lisäksi myös pienten yritysten ja tarinoiden tukeminen. 

Tulan Free-to-Grow kantoreppu sen sijaan vaikuttaa olevan jo ilmiö ergonomisuutensa, helppoutensa, pitkäikäisyytensä ja tyylikkyytensä vuoksi. Tästä olin ajatellut jo pihistää ja kokeilla pärjäiltäiskö vanhalla kantoliinalla, mutta sitten tuli vastaan tämä uusi Coast Wild Hearts -kuosi ja äkkiä keksin loputkin perustelut kantorepun hankintaan. Jos tämä vauvavuosi on meidän viimeinen, niin miksi en mukavoittaisi kahden lapsen arkea kaikin mahdollisin tavoin ja myös satsaisi itselleni siihen tärkeimpään aikaan. 










 Nämä ovat niiiin ihania! Eikö vaan? Hurr hurr hurahdus. 



-heidisusanna


16.1.2018

10x juuri nyt

Bongasin jo pidempään kiertäneen idean 10 x juuri nyt -postaukseen J'adore cette baguette! blogista. Ajattelin, että olisi kiva tehdä tämä uudestaan, sitten kun vauva-arki on käynnissä ja vertailla, kuinka erilaisia kuulumisia silloin onkaan. 




Olen innoissani: Tulevasta arjesta kahden lapsen äitinä, samalla kuin olen kauhuissanikin arjesta kahden lapsen äitinä. Innostuin myös tästä kuvissa näkyvästä uudesta järjestyksestä olohuoneessa, on ihanaa kun on taas erilailla tilan tuntua ja aurinko löytää tiensä huoneisiin. Kohta on kevät!

Haluan: Vauvan pysyvän vatsassa ainakin muutaman viikon vielä, jotta hän olisi valmiimpi tänne ja saataisiin todennäköisemmin heti aloittaa tutustuminen toisiimme sylikkäin tuhisten. 

Luen: Hannu Mäkelä: Ääni joka etsi laulua. Luen tätä ääneen Tiitille, joten tahti on aika verkkainen tällä hetkellä, kun neidin keskittyminen satuun, joka ei sisällä Frozenin jäälinnoja tai prinsessoja, on melko lyhytjänteistä. Kuitenkin nuo muutaman kappaleen lukuhetket vierekkäin ovat ihania, kun tarina on niin liikuttava ja jokainen lause tuntuu sisältävän merkityksen, jota onkin kiva jäädä rauhassa pohtimaan lukemisen jälkeen. Satu on haikea ja kaunis, suosittelen kovasti sekä lapsille, että aikuisille.

Kuuntelen: Let It Go - James Bays soi hiljaisella. Oon tän biisin löytänyt oikeestaan vasta tänä vuonna ja nyt se rauhoittaa mieltä aina, kun laitan soimaan. Taustalla hyrrää myös tiskikone, mutta muuten hiljaisuus on vihdoin laskeutunut kotiin. Tiitin yöunille menosta on tullut pieni taistelukenttä taas, mutta toivottavasti tämä vaihe on sitä nopeasti ohi menevää sorttia.




Haistan: Pakkasessa päivän tuulettuneet puhtaat lakanat, ihan paras tuoksu!

Maistan: Illalla syömäni vegehampparin meidän vakkaripaikassa. Oli ihana käydä ruokailun verran ulkosalla, tuuletti päätä yhtä hyvin, kuin toi jäinen tuuli tuolla.

Tunnen: Vauvan potkivan ja vaihtelevan asentoa kovasti. Supistelu laantui kauratyynyllä ja levolla ja nyt hänellä on taas virtaa melskata.

Katson: Puhdasta kotia ja  nyt tätä tietokoneen näyttöä postauksen viimeistelyä varten. Tänään katsottiin La La Land -elokuvaa, koska siitä tulee koko perheelle niin hyvä mieli. Seuraavaksi jatkan Greyn anatomia -maratonia, joka venähtää takuulla taas myöhään -tai siis aikaiseen. 

Odotan: Kuulevani vauvan sydänäänet huomenna neuvolassa ja tiedon osuuko aavistukseni hänen tämän hetkisestä asennostaan oikeaan. Huomiseksi odotan myös paria vauvatarviketta vielä kotiutuvaksi. 

Suunnittelen: Uusia blogipostauksia, vaatekaapin järjestelyä ja jännitän jo vähän huomista autolla ajoa pitkästä aikaa. Seuraavaksi aion kuitenkin käydä tekemässä itselleni kaakaon ja palata tähän sohvalle oman sekä parisuhdeajan pariin. 





-heidisusanna





15.1.2018

Kuvailut ja ulkoilut

Viime viikko piti sisällään lepäilyä ja sitten vielä vähän lisää lepäilyä. Tämän viikon tulo ei näytä tilannetta muuttavan. Lapsi ymmärrettävästi on kysellyt ulkoilun perään ja tekeminen sisällä on alkanut käydä vähiin. Itsellänikin alkoi jo näkymä sohvalta tulla turhan tutuiksi. Onni on, että sohvan viereisen oven avaamalla voi itsensä talvivaatteisiin pukevan lapsen päästää pihalle ja happihypyn voi seurailla vaikka ikkunasta käsin. Supistukset tuntuvat provosoituvan edelleen lyhyestäkin pystyssä olosta. Pari kertaa sairasloman mittaan olen ottanut muutaman askeleen ulko-ovesta eteenpäin kamera kädessä. On ollut kyllä mielen jaksamisen kannalta tärkeät kuvailut ja ulkoilut. Maisema on ollut kuuran peitossa ja aurinkokin on välillä puiden takaa pilkahdellut. 

Viikonloppuna Tiiti oli äidilläni, joten hän sai vähän enemmän leikki- ja ulkoiluseuraa, iso kiitos siitä. < 3 Me hankittiin viikonloppuna Viaplayn tunnukset ja sieltähän löytyi monta kautta Greyn anatomiaa. Kahta kautta vaille omistan kaikki boxeinakin, mutta onhan ne helpompi kahlata läpi taas ilman levyjen vaihtelua. Myös Ryhmä Haun jaksoihin saatiin vaihtelua, joten eiköhän tämäkin viikko ole sitä myöden turvattu. Rauhallista viikonalkua kaikille!













-heidisusanna


13.1.2018

Pieni tapa auttaa suuresti

Hei, nyt törmäsin itseäni niin liikauttavaan ja upeaan konseptiin, että pakko vinkata teille tästä ilman varsinaista blogiyhteistyötä. Logon käyttöön kysäisin kyllä luvan. 

Arvostan korkealle kotimaista Kelan äitiyspakkausta, sekä hyväntekeväisyydellä rahoitettavaa World Visionin kenialaisäideille lanseeraamaa äitiyspakkausta. Nyt vastaani tullut pakkaus perustuu niin ikään hyväntekeväisyyteen, mutta sen taakse kätkeytyvät suuret sydämet tarkoituksenaan auttaa niitä ihan pieniä, herkistivät minut täysin. Untuvapakkaus -niminen hyväntekeväisyysprojekti on yhden kotiäidin, Katjan, aikaansaannosta. Untuvapakkaus on vapaaehtoisvoimin ja talkoohengessä koostettu pieni vaatepakkaus keskosena syntynyttä vauvaa ja hänen perhettään varten. Ennenaikasena maailmaan putkahtanut vauva yllättää usein perheen täysin ja pieni ihmisenalku uhkaa hukkua jopa niihin pienimpiin vauvavaatteisiin ja peittoihin. Untuvapakkaukseen vapaaehtoiset neulovat ja virkkaavat sopivan kokoisia peittoja, myssyjä, turvalonkeroita ja sukkia sekä ompelutaitoiset ompelevat pieniä ihania vaatteita. Untuvapakkaus ottaa vastaan myös lahjoituksina tulevia hyväkuntoisia vaatteita koossa 36-44cm.



Nyt tässä supistusten kourissa raskausviikolla 31+4 mietin tuota hetkeä, että sylissäni olisikin pian niin pieni vauva. Puhumattakaan ihan pikkukeskosista. Moni miettii, että on turha niitä 50cm vaatteita hommata, kun ei ne välttämättä mahdu vauvan päälle edes ensimmäisinä kotiviikkoina enää. Meillä esikoinen syntyi ennenaikaisena, mutta painoa oli kertynyt hyvin ja silti 50cm bodyt tuntuivat aivan liian isoilta. Puhumattakaan sairaalan vaatteista. Yksi hoitaja haki meidän parin päivän ikäiselle neidille nämä kuvassa näkyvät vaatteet keskolan kaapista ja hormonimyrskyinen äiti itki ihanan eleen vuoksi puoli tuntia. Ajatus siitä, että löytyy ihmisiä, jotka porukalla haluavat auttaa ja lähettää tuon Untuvapakkauksen perheen arkea helpottamaan, on aivan mieletön. Kuinka iso juttu se pienen pieni body voi ollakaan.

Tiiti kahden päivän ikäisenä. < 3



Tässä on nyt pieni tapa auttaa suuresti, joten kaikkien käsityötaitoja omaavien kannattaa suunnata Untuvapakkauksen Facebook-ryhmään lueskelemaan lisää.  Myös ne, keiltä kotona löytyy vielä keskosten hyvänä pysyneitä vaatteita, käykää kurkkaamassa. Untuvapakkaus löytyy myös Instagramista. 


Ihanaa viikonloppua ja tsemppiä erityisesti kaikille pikkuvauvojen vanhemmille!




-heidisusanna

11.1.2018

Sairaalakassin sisältö

Niinkuin oonkin jo maininnut, esikoisen syntymään jäi se kuuluisa sairaalakassi pakkaamatta kokonaan, liekö ehdin edes moista ajatellakaan silloin vielä. Tässä raskaudessa tuo sairaalakassi on ehkä sellainen symbolinenkin ele, kun haluan olla tällä kertaa vähän paremmin valmistautuneena ja jotenkin kokea tämän koko raskausajan "täysillä". Tiedän, että synnytysreissulla pärjää ihan hyvin neuvolakortin ja kännykän kanssa. Toisaalta puolentoistaviikon sairaalassa olo vauvan kanssa opetti myös sen, että olisi sitä omaa mukavuutta voinut parantaakin niillä omilla tavaroilla. Synnytän nyt eri sairaalassa, kuin esikoisen aikaan, että sekin on sitten vähän yllätys, mitä täällä saa sairaalan puolesta. 

Sairaalalaukuksi valikoitui tuo meidän uusi hoitolaukku, se kun on sopivan kokoinen ja kätevästi voi eri taskuihin laittaa eri vaiheissa tarvittavia tavaroita. Ensimmäisiin ja sopivasti "käsillä" oleviin taskuihin synnytyksessä tarvittavat avut ja eväät, sitten imetys- ja käyttötavarat vuodeosastolle ja perimmäiseksi kotiutumista lähempänä tarvittavat tavarat. 



Sairaalakassin sisältö: 



 Itselle:
  • neuvolakortti, synnytystoivelista
  • kännykkä + kuulokkeet (latasin Preglife -sovelluksen, jossa on mm. supistuslaskuri ja ohjattuja rentoutumisharjoituksia) 
  • laturi
  • kamera
  • lompakko
  • kaurapussi, Tens, Gua sha -kampa
  • pikkupyyhe
  • juomapullo, pillimehuja -nappaan pullonkin esikoiselta lainaan pillillisenä versiona, niin voi synnytyksen tuoksinnassa juoda helposti
  • karkkia, myslipatukoita, luumuja
  • omat lääkkeet eli: thyroxin ja raskaus &  imetysajan monivitamiini.
  • vaihto- /kotiutumisvaatteet (sukkia, tukisukat, löysät alushousut, mammacollarit, imetystoppi, imetyshuppari imetyliivit, tossut)
  • pihlajavoide, ceridal-öljy, dödö, huulirasva, pesuaineet, hammasharja ja - tahna, kosteuspyyhkeet, sheiveri
  • hiusharja, ponnareita
  • kestoliivinsuojia, lansinoh-voide, rintakumit
  • siteitä (varalle)
  • pul-kassi pyykkikassiksi
  • kynä ja vihko - tykkään tehdä muistiinpanoja myös vanhaan malliin, toki kännykän muistiinpano ominaisuus on kätevä, mutta jos käy vaikka akku vähiin voi ajatuksia purkaa vanhanaikaisesti paperille ja kirjata ylös saatuja ohjeita (=imetysaivot)
  • belly bandit tukivyö (todennäköisesti jätän kotiin, saahan mies sen haettua, jos sairaalassa olo venyy)






Vauvalle:


  • turvakaukaloon kotiutumisvaatteet 50-56cm
  • turvakaukaloon lämpöpussi ja Mellin ihana merinovillahaalari
  • myssyt, tumput (jos tulee äitiinsä ja siskoonsa on jo syntyessä pitkät kynnet)
  • pari kestovaippaa ja harsoja
  • tutti ja tuttinauha varuiksi 



Esikoiselle:

  • pieni isosiskolahja/ylläri vauvalta annettavaksi - tätä en ole ehtinyt vielä sen enempää miettiä, mutta voisi olla kiva, jos olisi jokin tapa,  millä muistaa pikkusiskoa katsomaan tulevaa esikoista. Itse sain aikoinaan vauvanuken matkalta, kun mummun kanssa käytiin katsomassa pikkusiskoani. Tuo nukke on yhä tallessa ja tärkeä. 

Isille:

  • vaihtopaita. Oloasun, eväät ja ajankulun saa ottaa itse mukaan. 

Ajattelin kirjoittaa vielä listan laukun päälle, mitä sieltä puuttuu edellä mainituista, niin ei tarvitse sitten h-hetken tullessa kuin heitellä listan tavarat kyytiin. 



Mikä teillä on osoittautunut hyödylliseksi sisällöksi sairaalakassissa? Entä mille ei tullut lainkaan käyttöä?



-heidisusanna