sunnuntai 19. marraskuuta 2017

RV 24

Viikkoja kertyy lähes huomaamatta ja pieni kasvaa ja voimistuu masussa. Viikolla 24 mahasta löytyy isosiskonsa odotukseen verraten melkoisen vilkas potkija. Potkut ja liikkeet tuntuvat tosi selkeästi ja käyvät välillä ihan kipeääkin. On kuitenkin ihana, kun liikkeet tuntuu kunnolla. Tässä raskaudessa olen alusta asti "kehdannut" puhua vauvalle ääneen, kun se esikoisen aikaan tuntui pitkään aika oudolta. Nyt tuntuu, että meillä on tämän pikkutyypin kanssa jo tiivis suhde muodostunut. Parhaiten illan mesoamiset rauhoittaa kuitenkin isin käsi mahan päällä. Isosiskon makoilu mahan vierellä taas saa aikaan napakimmat potkut, jotka naurattaa isosiskoa. 

Viikko 24 on ollut ehkä vähäoireisin tähänastisesta raskaudesta. Närästää toki välillä, vessassa saa edelleen rampata ja joskus vatsa kovettuu harkkasupistuksin sen verran, että täytyy hidastaa vauhtia. Paineet on aika matalalla ja pyörtymistä saa varoa ottamalla ylös nousemiset rauhallisesti.  Enimmäkseen on kuitenkin ihan normaaliolo ja välillä ihan yllättyy, esimerkiksi sitä, että miksei töissä pääsekään niin ketterästi vaikka avustamaan jollekin kenkiä jalkaan. Sitten muistuu mieleen, että ainiin, onhan tuossa toi maha välissä. Yötkin saan aika kivasti nukuttua, joskus jäädään kyllä vauvan kanssa valvomaan ja tuntuu mukavalta että pikkutyyppi on seurana, muiden perheenjäsenten tuhistessa vieressä. 

Vatsa kasvaa kovaa vauhtia. Instagramiin lisäilinkin tämän kuvan, missä  vuonna 2014 raskaus on jo kuukauden pidemmällä kuin nyt, mutta vatsan koko on silti liki sama molemmissa. Ihmeellistä miten tämä aika kuluu, äitiyslomaan on enää 2,5kk ja esikoinen oli sylissä jo heti äitiysloman alussa. Nyt jo aika haikea ajatus, että raskausaika kuluu nopeasti ja on mahdollisesti viimeinen kohdallani. Toivottavasti näitä vähäoireisia viikkoja ehtisi tässä olla ennen loppuajan tukalampaa oloa. Joka tapauksessa tärkeintä, että vatsassa voidaan loppuun asti hyvin ja sieltä tullaan turvallisesti maailmaan. < 3





-heidisusanna

perjantai 17. marraskuuta 2017

Vuorotyö ja vanhemmuus

Meillä kotona viime aikoina kuohuttanut aihe on ollut taas minun vuorotyöni. Keskustelujen ikiaihe, miten kolmivuorotyö vaikuttaa perhearkeen, ystävyyssuhteisiin, omaan terveyteen. Olen itse tehnyt kolmea vuoroa hoitoalalla vuodesta 2008, eli koko tähänastisen työurani, yhdeksän vuoden ajan. Molemmat vanhempani ovat olleet lapsuuteni vuorotöissä ja itsellenikin se on tuntunut luontevalta tavalta elää arkea. Toki sitä on saanut tottua sanomaan "ei" kavereiden viikonloppusuunnitelmille tai "en tiiä", kysyttäessä menoja muutaman viikon päähän. "Tuskinpa", jos on kysytty jonkun pyhäpäivän viettoon. Vuorotyö on kuitenkin sopinut minulle, sillä olen aina ollut iltavirkku. Aamuvuoro on itselleni aihe syvälle huokaisulle, useampi peräkkäin jo kirosanan vahvuinen. Ei vain sovi, tuntuu että olen kunnolla hereillä vasta puoliltapäivin ensin liisterissä aamun rämmittyäni. Iltavuorot ja yövuorot, sekä niistä palautuminen sujuu taas heittämällä. Poislukien toki raskausaika, joka on aiheuttanut omat hankaluutensa myös niihin. Rakastan sitä, kun pääsen aamuvuorosta ja edessä on vasta iltavuoro, tai mikä parhainta, jos välissä on se kuuluisa yksi vapaapäivä, tuntuu sen kesto heti paljon pidemmältä. Itse en ole tehnyt pelkästään "ergonomiseksi" suunniteltua työlistaa ja hyvä niin, tykkään muuttuvista vuorojärjestelyistä ja ajasta vuorojen välissä.





Pitäisikö perheen äidin sitten elää päiväarkirytmissä muiden kanssa?  En väitä, etteikö vuorotyön tekeminen olisi vaikeutunut äidiksi tulon myötä. Etteikö se olisi välillä perheeltä pois. Ennen sai hankalampien vuoroyhdistelmien välissä nukkua mielin määrin, koulun ohella jaksoi mennä tekemään vaikka minkälaisia vuoroja ja palautui niistä ihan tolkulliseksi ihmiseksi. Nyt saattaa kolmevuotias sairastaa kotona juuri, kun olisi se suurin tarve ottaa päiväunet. Ennen ensimmäistä yövuoroa pidän tytön aina kotona, joten sen päivän nukkumiselle on enimmäkseen sanottu heipat. Lähden välillä töihin, kun kotona olisi kaikki koolla ja olisi yhteistä mukavaa tekemistä. Lähden töihin,  kun isi ja Tiiti suunnittelevat retkeä. Lähden töihin,  kun muut suunnittelevat jouluaamun puuronkeittoa, tai olen jo yön ollut siellä ja kömmin petiin nukkumaan peittoa korviin kiskoen. Minulta jää väliin päiväkodin ensimmäiset juhlat, kirpaisee. 

Vuorotyö on mielestäni mahdollistanut myös paljon perheellemme. Koko ensimmäisen päiväkotivuoden tyttömme on saanut olla vajaita viikkoja ja lyhennettyjä päiviä hoidossa vuorotyöni vuoksi. Me olemme viettäneet yhteisiä aamuja sekä vapaapäiviä viikolla omia juttujamme touhuten ja isiaikaa on ollut sitten viikonloppuna enemmän. Väliin on osunut yhteisiäkin viikonloppuvapaita. Oma jaksamiseni on parempaa, kuin aikoina, jolloin esimerkiksi koulun vuoksi elin pakotettuna aamurytmissä. Ansaituilla vuorolisillä on tehty yhteisiä hankintoja kotiin ja mahdollistettu ylipäätänsä elämistä ja hoitovapaalle jäämistä lapsen kanssa. Hoitovapaalla voin käydä tekemässä viikonloppuvuoroja, jos talous käy tiukille. Olen myös työssä, jonka arvomaailman ja sisällön koen omakseni, sydämeni työksi. Työni pitää minut ihmisenä, herkkänä ja vahvana yhtä aikaa, sekä laittaa päivittäin asioita tärkeysjärjestykseen. Itse henkilökohtaisesti en voisi olla hoitoalalla töissä paikassa, jossa arvomaailmani ja resurssit tehdä työtä olisivat koko ajan ristiriidassa keskenään. En haluaisi tarjota perheelleni sitä katkeroitunutta ihmisrauniota. Omista töistäni tulee välillä itku kotonakin, harvoin, mutta välillä. Joka tapauksessa se itku on puhdasta ihmisyyttä, kiitollisuutta siitä, että on voinut olla mukana niin suurissa, vaikkakin raskaissa hetkissä.

Yhä edelleen valitsen vuorotyön ja vanhemmuuden yhdistämisen, katsotaan tekeekö toisen lapsen syntymä muutosta ajatusmaailmaani tai taivunko joskus päivätöihin muiden pyynnöstä. Tiedostan, että valintani on osaltaan itsekäs, aiheuttaa lisätyötä, vähentää omaa aikaa ja vaatii sopeutumista perheen toiselle vanhemmalle. Olen kiitollinen siitä, että hän jaksaa olla paras isä lapsellemme, kun äiti pukee heijastinlivin päälleen ja polkaisee yövuoroon perjantai-iltana. 


-heidisusanna

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isänpäivänä


Onnea kaikki isit! Ihan tässä täydestä sydämestä isänpäivää toivotan, vaikka itsekin kuulun siihen sakkiin, jotka on itkua vääntäen istunut luokkahuoneessa isänpäivänä isän kuolemaa seuranneena vuotena ja niinä seuraavinakin. Ei ollut helppoa ei. Sen enempiä kantaa asiaan ottamatta, mielestäni kuitenkin tärkeintä on se, miten isää kaipaava lapsi tilanteessa kohdataan, ei se mitä nimitystä siitä käytetään. Meillä on Tiitin päikyssä ollut isien ja äitien aamukahvit erikseen sekä lisäksi vielä läheisten päivä. Tunnelma on aina ollut vapaamuotoinen ja kaikki pienen ihmisen tärkeimmät läheiset on paikalle hyväksytty päivänä kuin päivänä. 

Minun isäni oli maailman paras isä. Nyt myös tyttärelläni on maailman paras isi, mistä olen päivittäin kiitollinen. Mieli on rauhallinen ja onnellinen odottaa myös toista lasta tähän perheeseen, missä tiimistä toinenkin osapuoli rakastaa, hoivaa, hauskuuttaa ja asettaa niitä rajojakin tarpeen vaatiessa. Käytiin eilen katsomassa Yösyöttö elokuvissa ja senkin aikana kävi monta kertaa mielessä, että onpa siinä vierelläni ihan parhaaksi isäksi kasvanut tyyppi. Naurettiin, kuinka hänkin esikoisen vauva-aikana oli aika ulalla, mutta nyt on vaikea edes palauttaa mieleen tuota uutuudenkarheutta, kun hän niin suvereenisti hoitelee lapsiperhearkea. Meidän isi lähtee lapsen kanssa extempore retkille ja kun hän kesken arkipuuhien kohtaa katseen esikoistyttömme kanssa on hetkessä jo käynnissä vauhdikas supersankarileikki keittiöpyyhkeet viittana. Ihan superisi, kiitos kun olet. < 3




-heidisusanna

perjantai 10. marraskuuta 2017

Kirjavinkki: Miiran äiti on kätilö


Isosisko syntymässä postauksessa lupailin palailla Miiran äiti on kätilö -kirjaan, kun se on saapunut. Tänään odotettu tilaus tupsahti postilaatikkoon. Ajattelen, että tulevan isosiskon kanssa on hyvä puhua mahdollisimman paljon, aina kun häntä itseensä kiinnostaa puhua vauvasta ja vauvan tuloon liittyvistä asioista. Meillä ei varsinaisesti ole tarkoitusta, että esikoinen olisi mukana itse pikkusiskon synnytyksessä, mutta toki meidän täytyy ottaa huomioon, että lähin sukulainen, joka pääsee esikoisen seuraksi synnytyksen alkaessa, asuu tunnin matkan päässä. On siis hyvin mahdollista, että Tiiti ehtiikin olla läsnä synnytyksen alkutiimellyksessä. Haluan myös tätä asiaa käsitellä ikätasoisesti riittävän ajoissa. Suomeksi käännettyjä lastenkirjoja itse synnytystapahtumasta ei juuri ole. Onneksi Viekun Anna-Riitta Kässi ryhtyi toimeen ja niin Christy Tynerin kirjoittamasta ja kuvittamasta Mama Midwide - a Birth Adventure -kirjasta syntyi ihana Miiran äiti on kätilö. Kässi on Viekun sivuillaan kirjoittanut kattavat vinkit myös niille, jotka suunnittelevat lapsen mukana oloa synnytyksessä. 



Miiran äiti on kätilö - on hurmaava kirja Miiran äidistä, joka katoaa yöhön auttamaan vauvoja maailmaan. Pyjamabileissä Miiran kaverit arvuuttelevat Miiran äidin olevan varmaan supersankari. Kirjassa kuvataan pääpiirteitä kätilön työstä. Miira pääsee osallistumaan karhuperheen synnytykseen, jossa rohkea karhuemo puhisee supistusten voimasta puuhun nojaten isäkarhun hieroessa selkää. Kuva on mielestäni aivan ihana! Karhuemo synnyttää lopulta pentunsa altaaseen perheen ja kätilön tukiessa ja luottamassa karhuemon kehon voimaan. Kirjan kuvitus on ihastuttava ja tarina itsessään jotenkin niin voimauttava ja kaunis, että näin hormonihuuruisella silmäkulma kastuu. 





Tiiti on selailut kirjaa innoissaan ja kiinnittää huomiota kirjan yksityiskohtiin. Varsinkin kuva, jossa Miiran äiti tutkii vauvan asentoa lepakkoäidin masussa pää alaspäin, lumosi Tiitin. Mielestäni kirja on kiva tapa kuvata sitä aitoa tilannetta, minkä lapsi voi kohdata mukana ollessaan neuvolassa (jos jätetään se pää alaspäin puussa roikkuminen pois) tai kotona kohdatessaan erilaisen oloisen äidin, joka syventyy synnytyskuplaansa ja supistusten vastaanottamiseen. Ja vaikka lapsi ei lopulta näkisikään näitä asioita, ovat tällaiset aidot elämänmakuiset tarinat mielestäni niin kauniita ja opettavia kaikkien ihmeellisten nykyajan lastenohjelmien ja kertomusten rinnalla. 



-heidisusanna

torstai 9. marraskuuta 2017

Vauva-ajan hankinnat

Vapaa-ajalla ajatukseni ovat vallanneet vauva-ajan hankinnat. On ihana miettiä, mitä kaikkea pienen tulokkaan kanssa tarvitaankaan. Tarpeelliset vauva-ajan hankinnat ovat lopulta melko perhekohtaiset. Toki on olemassa yleisimpiä hankintoja, joita lähes joka vauvaperheessä on käytössä ja listoja, joiden mukaan mennä, mutta lopulta moni asia selviää vauvakohtaisesti. Samat hankinnat koetaan toisissa perheissä turhakkeiksi ja toisissa niiksi tärkeimmiksi vauva-arjen pelastuksiksi.








 Meillä esikoisen aikaan tärkeimmiksi koettuja hankintoja olivat:

hoitopöytä+alusta
huppupyyhe
skip hop leikkimatto
hoitolaukku
turvakaukalo
babybjörn balance soft sitteri
itkuhälytin
vaunut (emmaljunga city cross)
harsot
yöpuvut
haalarit
unipussit 5kk-1v
myssyt
junasukat
amme jalustalla+ lämpömittari
tuttiketju
mamin tuttipullot + varakorvike
nutrilon nutriton maidonsakeuttaja
lansinoh rintavoide
juomapullo
b-warmer imetyshuppari
pinnasänky, lakanat ja pehmuste
syöttölusikat
jääpalarasiat soseille
potta
stokke tripp trapp
kuola- ja ruokalaput 
kuvakirjat
uv-suojattu vaunuverho
aurinkolasit
tutit 2kk-1,5v
pieni pupu pehmolelu
kerttisvaipat+ kosteuspyyhkeet
kantorinkka retkeillessä 1-2v
tossut
kynsisakset
pehmeä hiusharja
d-vitamiinitipat
viilennettävä purulelu
käsidesi vieraille
matkasänky






Vähälle käytölle meillä jäi:

kantoliina ja -reppu
rintapumppu
imetystyyny
niistäjä
rasvat ja talkki
lämpöpussit
liivinsuojat
maidonkerääjät
hupparit ja takit -pienet koot
potkuhousut
kuumemittari
unirätit

Emme hankkineet ollenkaan:


vaipparoskis
mobile
hyppykiikku
matkarattaat
sairaalakassi tavaroineen (ei ehditty)
pesuaine vauvalle
yövalo
tuttipullojen sterilisointilaite
koliikkikeinu
liikuteltava vauvasänky




Pikkusiskolle hankintalistalla on vielä:



unipesä
kapalo?
uusi hoitolaukku
uusi hoitopöytä
uusi turvakaukalo
kestovaippojen täydennystä
"imetystuoli" olisi ihana
vaippasäilytys
hyvät imetysliivit
vanupuikot ym käyttötavarat



Huh huh tuota tavaran määrää näin lueteltuna! Ihmeellistä, että liki kaikki tarvittavien listalta + vaatevarastot ovat meillä tallessa säilytettynä, eivätkä ihmeemmin vyöry kaapeista tai sängynaluslaatikoista vastaan. Onni on ollut, että otettiin äitiyspakkaus, saatiin ja hankittiin paljon tavaraa käytettynä sekä saimme loput uutena lahjaksi, kun esikoinen syntyikin niin yllättäen muuton keskelle kuukausi ennen laskettua aikaa. Meillä ei siis juurikaan ollut isompia hankintoja valmiina, kun tyttö oli jo tupsahtanut syliin. Tällä kertaa siis siltä osin paremmin valmistautuneina liikkeellä. :)




-heidisusanna

lauantai 4. marraskuuta 2017

Vaatteiden yön löydöt

Kaikki blogia pitempään seuranneet tai muuten mut tuntevat, tietävät, että oon aika lailla hurahtanut ekologisiin lastenvaatteisiin. Nyt viime ajat oon pitänyt silmät tiukasti kiinni uusien mallistojen pulpahdellessa ilmoille, sillä nyt niitä hyväkuntoisia ja pitkäkestoisia lastenvaatteita löytyy kaapista ihan tarpeeksi. Ekologisuuskin kovasti kärsisi, jos ostelisi vain ostamisen ilosta. Nyt raskauden myötä oon kans saanut pitää ohjia aika tiukalla, ettei tulisi tilailtua kaikkea, vaan koska "ne on niiiiin ihanat".

Tiesin, että linja oli pysynyt jo pitkään niin hyvänä, että sortuminen olisi edessä. Tätä avitti sitten lokakuussa järjestetty Vaatteiden yö -tapahtuma Facebookissa, johon ennalta ilmoittautuneet yritykset voivat yhden yön laittaa omia tarjouksiaan sekä tuoda esille yritystään. Sallin poikkeukset ostoslakkoon löytäessäni alekoodin Blaa!:n vaatteisiin. Olin kuolannut yhtä uuden malliston pitkähihaista Tiitille, mutta sulkenut välilehden aina päättäväisesti. Nyt perustelin ostoksen itselleni hyvän alennusprosentin sekä sen avulla, että pitkähihaiset oikeassa koossa hänellä ovat aika vähissä. Blaan vaatteisiin on myös sisällytetty hyvä kasvuvara, esimerkiksi helmikuussa meille ostetut Blaan housut ovat edelleen Tiitille sopivia ja kasvunvaraakin niissä edelleen on. 




Seuraavaksi suuri aleprossa ilmestyi Sarah Designin ihaniin jumpsuitteihin, joita oon niin ikään ihastellut pitkään. Vauvalle ei ollut jumpsuittia valmiina, kun "löysin" ne esikoisen kohdalla vasta myöhemmällä ikää. Joten kliketiklik, tämäkin meille ilmestyi! Oliskohan pienen kotiutumishaalari, kun lämpöpussikin kaukaloon jo löytyy. Hih. Haalarin pehmeys ei valitettavasti kuvan kautta välity, mutta tuollaisen ottaisi kyllä omaksikin oloasuksi koska vain. Ylhäältä vetoketjun alta löytyy myös pehmeä kangaskaistale, jotta vetoketju on mukava ja turvallinen pienelle. Ihan superihana tälläinen haalari minikoossa. En vieläkään saa menemään ymmärrykseen, kuinka pieni tuo tyyppi syntyessään taas onkaan. Toivottavasti päästään hyville viikoille ja vaakalukemille. 




Löytyykö muita lastenvaatteisiin hurahtaneita? Annan itselleni tunnustuksen kuitenkin siitä, että seurasin tapahtumaa läpi yön ja hankinnat jäi näihin kahteen. 



-heidisusanna

perjantai 3. marraskuuta 2017

Rakenneultra



Vihdoin marraskuun ensimmäisenä päivänä meillä koitti odotettu rakenneultra. Kuten kuvista näkyy, meidän perheeseen odotetaan rakasta pikkusiskoa. Pientä tyttöä, josta aika vahva veikkauskin koko perheellä oli. Toki ennen kun tällaiseen asiaan alettiin edes kiinnittää huomiota, oltiin tsekattu että ne kaikki tärkeimmät, rakenteet ja verenkierrot, olivat pienokaisella kunnossa. Hän kasvaa viikkoihin nähden sopusuhdassa. Oltiin ultrausta edeltävä yö valvottu töissä ja sitten vielä aamu ultraa odotellen, joten pikkutyyppi kuvasi aika hyvin äidinkin fiilikset vetäytymällä ihan kippuraan ja heittäen kädet naamalle. Itsekin jo mietin, ettei toista nyt hyvän kasvokuvan takia enää tarvitse pidempään häiritä, vaikka ihana häntä olikin katsella. Mennään  vaan nukkumaan.  Ultraavalla kätilöllä oli mukanaan kaksi th-opiskelijaa, joten varmaan heidänkin vuokseen kävi extra tarkan oloisesti kaikki läpi ja yritti viimeiseen asti neitiä saada niihin kasvokuviinkin. Mies ehti onneksi töistään mukaan ja yhdessä hymyiltiin typerän näköisinä uutiselle pikkusiskosta ja hänen kasvukuulumisistaan.

10 varvasta < 3





Esikoinen otti uutisen pikkusiskosta rennosti vastaan. Hänhän oli asiasta jo ollut aivan varma. "Äiti, se nyt ei vaan voi olla poika" -Tiiti itsevarmasti julisti jo vauvauutiset kuullessaan. Viime päivät ollaan yhdessä käyty Tiitin vanhoja vauvavaatteita ja tavaroita läpi. Vielä isosisko lupaa auliisti kaikki tavaransa vauvalle, saas nähdä kuinka käy, kun pieni tilanvaltaaja saapuu kotiin kevättalvella. Nyt taitaa allekirjoittanut hurahtaa lopullisesti vauvahankintojen miettimiseen. Suurin osa onneksi löytyy vielä säästettynä kotona, mutta tarvitsee jäsennellä ajatukset vaikka erilliseen postaukseen, mitä vielä uupuu.  



< 3 : heidisusanna