23.4.2018

Ristiäisten koristelu ja paljastus nimestä



Juhlimme RaaRaan ristiäisiä tulevana sunnuntaina. Kuvat sisältävät paljastuksen tytön etunimestä. Nimi on itse asiassa isosiskon keksimä jo odotusaikana, mikä tekee nimestä entistä merkityksellisemmän. Kuopus saa esikoisen tapaan kolme nimeä. Kahdesta jälkimmäisestä pääsimme miehen kanssa yhteisymmärrykseen vasta viime päivinä ja nyt olenkin pitänyt nimeä näkyvillä kirjaintaulussa olohuoneessa. Pidän siitä kokoajan entistä enemmän. 

Tunnistan vauva-arjen ennalta-arvaamattomuuden ja olenkin alkanut pikku hiljaa valmistella kotia ristiäisiä varten. Tänään askartelin tuon koristetaulun valmiista nimikirjainviiristä sekä Tiitin kaulakorusta. Siinä näkyvät koristelun päävärit, vaaleanpunainen, valkoinen, hopea ja ruusukulta. Hempeän tyttömäistä, mut sitä nyt toki saa ristiäisissä ollakin. Koristeiksi on suunnitteilla vielä hopeista serpentiiniä, valkoisia ja vaaleanpunaisia pompomeja sekä ilmapalloja. Kukkakimput tekee entinen työkaverini, sama joka loihti ihanan hääkimppuni, joten odotukset ovat korkealla kauniista kukista kaste- ja kahvipöytään. Kakun tekee anoppini ja sen päälle on tilattu upea puinen kakkukoriste, jossa lukee tytön nimet. Ajattelimme, että nimi saa näkyä juhlien alusta alkaen, niin ei itse tilaisuudessa tule supattelua, että mikäs se nimi olikaan, kuten esikoisen juhlissa kävi. 



Isossa osassa ristiäisiä on myös itse kastemekko, jolla on kauneuden lisäksi suuri tunnearvo. Lisäksi RaaRaalle on varattu kevyempi juhlamekko, jota tosin aloin nyt jännittää, mahtuuko se enää päälle, kun tyttö kasvaa niin kovasti. Ihanat FMAM tossut vauvalle ja hiuspannat odottavat myös siskosten samistelua juhlissa. Toivon kovasti, että isosisko rohkenisi kuivata pikkusiskon pään kasteen jälkeen, vaikka yleisöä onkin. Siitä jäisi kaunis muisto. Onneksi juhlavieraissa on ihmisiä, joilla pysyy kamerat kädessä paremmin kuin hyvin, niin saadaan varmasti ihania muistoja juhlista. Vähän alkaa jo jännittää, vaikka turhaahan se on. On vain ihana saada rakkaita ihmisiä kokoontumaan ja kahvittelemaan yhteen. Tiiti on ihan innoissaan juhlista ja kysyy joka aamu herättyään, joko ne juhlat tänään olisivat.





-heidisusanna

22.4.2018

Ajatuksia imetyksestä


Aina välillä sitä jo kirjoittaessaan tietää, että aihe saattaa sohaista mehiläispesää, kirjoittaa siitä sitten miltä kantilta tahansa. Mammapiireissä yksi sellaisista on imetys. Joten eikun sohimaan... Ei vaan, ajattelin kirjata ylös ajatuksista liittyen vain ja ainoastaan omaan imetystaipaleeseeni. Imetykseen liittyy paljon tunnelatausta ja pettymystäkin, etenkin jos se ei onnistu, vaikka sitä toivoisi. Joka tapauksessa oikeasti tärkeintä lapselle on ruoka ja rakkaus, ei se kuinka nuo on toteutettu. Eniten toivoisin, että etenkin äidit katsoisivat toisiaan lempeämmin, kannustaen ja jättäen turhan kyräilyn taakseen.  

Tiitin imetys kesti aikoinaan noin vuoden. Alkutaipale oli haastava, koska ennenaikaisuuden vuoksi bilirubiiniarvot nousivat, jolloin vauva oli vetämättömämpi ja joutui parina päivänä olemaan valohoidossa. Tämä tarkoitti sitä, että aika pois valokaapista oli 20min kerrallaan ja tähän piti saada mahtumaan sekä imetys, lisämaidon hörpytys, syöttöpunnitus ja vaipanvaihto. Tämän jälkeen tissit verillä yritin saada talteen arvokaita maitotippoja seuraavan kerran lisähörpytyksiä varten. Tiiti sai oman maitoni lisäksi myös jonkin verran luovutetta äidinmaitoa. Voi siis kuvitella että rennot imetyshetket olivat siinä vaiheessa utopiaa. Onneksi kotona aika ja läheisyys tsemppasivat maidontuotantoa ja pikkuhiljaa päästiin lisävastikkeestakin eroon. 

Jossain kohtaa Tiiti oli melkoinen rintaraivoaja, omat niskani oli jumissa, jatkuva toisen olo omalla iholla ahdisti ja vaikka mitä muuta, mutta kummasti nuo muistot ovat jo haalenneet ja lähinnä tuosta imetysajasta muistaa niitä hyviä hetkiä. Julki-imetys jäi aika vähille, kun aina oli mahdollista imettää kotona  tai muualla tutussa paikassa ennen ja jälkeen reissujen. Jollain tavalla ajatus siitä ahdisti, uskon että nyt toisella kertaa asia tuntuu luontevammalta. Imetys loppui lopulta Tiitin vähentäessä imetyskerta kerrallaan rinnalla oloa. Samoihin aikoihin alkoi itselläni säännöllinen lääkitys niveltulehduksiin ja vaikka tämän kerrottiin sopivan imettäessäkin lopetin mieluummin imetyksen samalla, kun se muutenkin oli jo vähäistä. 

RaaRaan kohdalla imetys lähti heti käyntiin helpommin, kun saatiin olla koko ajan vieretysten. Sen sijaan yllätyin, kuinka tuskallista maidon nousu ja pakkautuminen ensimmäisellä viikolla olikaan. Edelliskerralla asia hautautui jotenkin sairaalassa kaiken muun tohinan alle, mutta nyt kotona mietin, että millä ihmeellä taistelen läpi ne karmeat imetyskerrat ja hoidan rikkoutuneet rinnanpäät edes siedettävään kuntoon. Pikku hiljaa ongelmat vähenivät ja tätä nykyä imetys sujuu enimmäkseen sen kummemmin miettimättä. Refluksivaivan takia meillä syödään enimmäkseen pystyasennossa masut vastakkain. Olen todella onnellinen, että imetys sujuu ja vauva kasvaa hyvin. Välillä päätään nostaa pienoinen ahdistus siitä, että jos meillä ei pulloa huolitakaan nyt ollenkaan, ja olen vielä pitkään vauvan ainoa ruuanlähde. Yhtä nopeasti kun tuo ajatus tuleekin, se myös hälvenee. Tällä kertaa tämä vauvan kanssa pesiminen on enimmäkseen vaan niin onnellista ja odotettua. Toivon, että pärjäisin nyt nivelten kanssa yhtä pitkään ilman lääkitystä, jotta senkin puolesta saataisiin jatkaa rauhallista imetystaivalta vielä pitkään. 


-heidisusanna


21.4.2018

Esikoisen reagointi vauvan tuloon


Esikoisemme täytti kolme vuotta, kun aloimme yhdessä valmistautua vauvan tuloon. Odotusaikana esikoinen otettiin mukaan niin vauvahankintojen suunnitteluun, keskusteluihin, neuvolakäynneille ja vatsalle jutteluun. Tartuimme aina hetkiin, kun esikoinen halusi jutella aiheesta tai lukea kirjaa pikkusiskon tuloon liittyen. Yritimme valmistaa siihen, ettei vauvan tultua ole aina kivaa, vauva saattaa olla itkuinen, eikä aina ehditä heti lähteä leikkimään. Painotimme, että esikoinen on joka tapauksessa aina meille rakas. 

Vauvan synnyttyä esikoinen oli 3v 8kk. Hän näki hetket synnytyksen käynnistyttyä ja heti seuraavana aamuna vauvan syntymästä hän tuli katsomaan meitä. Huomioin esikoista vastaanottamalla hänet heti halauksin. Esikoinen sai myös korun isosiskoksi tulon kunniaksi. Myös kotona käyneet vieraat ovat muistaneet esikoista. Kotona olemme huomanneet, että mustasukkaisuus vauvalle nostaa päätään silloin, kun isovanhempia on kylässä. Vaikka isovanhemmat ovat ihanasti huomioineet ja keskittyneet esikoiseen, ovat pienetkin vilkaisut vauvaan saaneet usein aikaan kiukkua. Pidän tätä oikein terveenä reaktiona tuon ikäiselle, joka kokee olevansa keskipiste ja jolle isovanhemmat ovat äärimmäisen rakkaita. 




Muuten isosisko on hyvin huolehtivainen ja kertoo usein rakastavansa vauvaa ja osoittaa tämän hellyydenosoituksilla. Olen koittanut muistutella itselleni, että huolehtivaisuuden takana voi piillä myös ristiriitaisia tunteita, mustasukkaisuutta ja hylätyksi tulemisen kokemuksia. Hän on kuitenkin yhä pieni, vaikka tuntuukin sinä sunnuntaisena yönä pikkusiskon syntymän jälkeen kasvaneen puolella metrillä. Kun olemme kolmistaan kotona, koitan järjestää päivässä aikaa vain esikoiselle. Välillä esikoinen pyytää syliin, kun vauva on syömässä, silloin olen ottanut hänet toiseen kainaloon tai pyytänyt hakemaan kirjan, jota voidaan lukea yhdessä. Olen koittanut muistaa ottaa hänet syliin aina heti, kun se on taas mahdollista. 

Huomaan välillä tekeväni hallaa sillä, että kehotan esikoista esimerkiksi lähtemään ulkoa sisälle, koska sisko kohta heräilee tai pitää syöttää. Ei varmasti kannattaisi tuottaa pettymyksen tunnetta vauvan kustannuksella, vaan ohjata asiaa toisella tavalla. Välillä huomaan myös kiukustuvani esikoiselle turhan pienestä tai vaativani häneltä aina liian hyvää käytöstä. Toivon, etten antaisi eteenpäin liian vastuullisen ja aina omastaan antavan esikoisen viittaa omalle lapselleni.  

Esikoisen suhde isäänsä on entisestään vahvistunut vauvan tulon myötä. Isi otetaan ilolla vastaan töistä ja usein iltaisin onkin jotain toimintaa tai retkeä isin kanssa. On kuitenkin tosi kiva, kun välillä isi kantaa vauvaa ja omat käteni vapautuvat esikoista rutistamaan. Koen että tämä ikäero on meidän lapsille ollut juuri se oikea, vaikka aluksi harmittelin että väli venyi "näinkin pitkäksi". Esikoisen kanssa on kuitenkin jo helppo jutella ajatuksista ja tunteista vauvaan liittyen ja päivittäisistä rutiineista hän suoriutuu pitkälti jo omatoimisesti. On ihana seurata, kuinka siskosten suhde tästä elämän mittaan kehittyy. Oma pikkusiskoni on itselleni tavattoman tärkeä ja rakas. Nyt hänestä tuleekin vielä meidän kuopuksen kummitäti. 




-heidisusanna

18.4.2018

Lapsiperhearki

Kotona rullaa nyt melko tasainen lapsiperhearki. Jonkinlaista rytmiä on löytynyt tyttöjen kanssa kotieloon. Ollaan nyt päivittäin suunnattu ulos RaaRaan pisimpään päiväunipätkään, jolloin Tiiti on päässyt äidin kanssa puistoilemaan tai kävelemään ja ihastelemaan kevään edistymistä. Myös  potkupyörää on testailtu. Ajoittain päivät soljuvat eteenpäin sujuvasti ja vähän jo kehaisenkin itseäni, et kyllähän tämä kahden lapsen äitiys on tässä ihan hanskassa. Sitten kaatuu taas lapsiperhearjen realismia saavikaupalla päälle... 

Eilen vauvan huutaessa sitterissä yritin pikavauhtia suoriutua ruuanlaitosta ja eikös siinä samassa esikoinen saanut jonkun päähänpiston ja kokeillut sormella kuuman paistinpannun reunaa. Siinä sitten laskettiin kylmää vettä sormeen päälle kahden lapsen huutaessa ja ruuan kärvistyessä. No loppu hyvin kaikki hyvin, sormi ei palanut pahasti ja ruokakin oli vielä suunnilleen syömäkelpoista. 



Kokeiltiin tän viikon muiden arkiruokien kanssa vähän uudenlaista juttua ja tilattiin ruokakassi kotiin. Meistä ei miehen kanssa kumpikaan ole juuri kiinnostunut ruuanlaitosta. Sen verran nyt toki, että lapset ruuissa pysyvät, mutta paljon meidän  lapsiperhearjessa pelataan myös valmiilla. Ajateltiin, josko tämä kokeilu toisi vähän vaihtelua arkisyömiseen. Ainakin ensimmäinen kokkailu oli ihan onnistunut ja hampparit maistui vähän ruokapöydässä nirsoilevalle esikoisellekin. Varmaan parina viikkona kokeillaan nyt tällaista ruuat ja reseptit kotiin systeemiä, mutta tuskin ihan pysyväksi palveluksi meillä jää käyttöön.




Ihan mieletöntä, kun kelit lämpenevät ja ulos pääsee kokoajan vaivattomammin. Lapsiperhearjen pelastus on turvallisessa takapihassa ja suoraan olkkarista aukeavassa ovessa terassille. Isompi lapsi voi pukea ja hilpasta jo etukäteen pihaan näkyville, kun itse vielä imettää, pukee ja säätää pienemmän kanssa. Oon kiitollinen, että vauveli päätti syntyä näin keväänkorvilla, eikä silloin, kun kerrospukeutuminen vasta alkaa. Ihan kohta on vappukin ja sitä ennen valmistaudutaan meillä vielä ristiäisiin. Nimikin vauvalle on jo, ainakin melkein.






-heidisusanna

15.4.2018

Kuukauden vanha

Vauva 1kk

Miten ihmeessä, siis miten ihmeessä, meidän vauva on jo kuukauden vanha! Vastahan häntä odotettiin kuukausitolkulla, sitten synnytettiin fiilistellen ja pesittiin rakkauskuplassa ensimmäiset viikot. Toki vauvantuoksu ja vauvamaiset kuviot ovat mukana vielä pitkään, mutta silti tässä meinaa jo hiipiä haikeus imetyspuseroon. Meidän ehkä viimeinen vauvavuosi ja siitä on vietetty hujauksessa jo 1/12. 





RaaRaa on kuukauden iässä kerännyt jo hienosti painoa ja onkin kovin jäntevä hoidettava. Varmasti toisen lapsen kohdalla oma varmuuskin vauvankäsittelyyn on lisääntynyt, mutta osansa on varmasti tuolla ruumiinrakenteella yli kuukauden etuajassa syntyneeseen heiveröisempivartaloiseen pikkusiskoon verrattuna. RaaRaa kannattelee jo hienosti päätään makuulla ollessaan ja jos nälkä ei ole hirmuinen (niinkuin  se usein tuppaa olemaan),  jaksaa hän myös tarkkaavaisesti seurailla ympäristön tapahtumia. Etenkin isosiskon touhut vievät hänen huomionsa niin, että äiti saattaa salaa ehtiä hotkaisemaan leivän tai kahvikupillisenkin. 

Yöt neidillä ovat olleet katkonaisempia. Hyvällä tuurilla alkuyöstä on muutaman tunnin yhtenäinen unipätkä, mutta viimeistään aamuyö tuo mukanaan alati voimistuvan ähinän ja heräilyn. Muodostuu kierre ruoka, nukahtaminen, herääminen samantien, kuplatus jommasta kummasta päästä, ruoka, nukahtaminen, herääminen... Näin on taattu äidin silmäpussit aamuksi. Tänään oli pakko mennä nukkumaan ja huikata miehelle, että maitoa löytyis pakastimesta. Eihän se pullosta ollut sitten mitenkään päin kelvannut tavallisen tissipakkauksen sijaan, joten lopulta oli kuitenkin itse noustava, mutta jo vähän enemmän järjissään kuitenkin. 






Katseltiin eilen uutta Tähän aikaan ensi vuonna -ohjelmaa, jossa ihmiset paljastavat unelmansa vuoden päähän ja lähtevät tavoittelemaan sitä. Ohjelman jälkeen mies kysäisi minulta, onko tämä nyt sitä, mitä olisin vuosi sitten itse toivonut. Kysymys havahdutti pään sisällä käydystä pienestä väsymyskiukkuilusta, kyllä on, tämä on juuri sitä, mitä vuosi sitten en olisi uskaltanut edes ääneen toivoa. Onnea kuukauden vanha RaaRaa. < 3






-heidisusanna

12.4.2018

Uuteen välikauteen

Yhtä yllättäen, kuin nämä lämpimät kevätpäivät saapuivat, päivittyivät myös esikoisen välikausivaatteet. Huonommin nukutun yön jälkeen tuntui kotipäivä neitien kanssa aika raskaalta, vaikka saatiinkiin ulkoiltua ja kaivettua Tiitin potkupyörä talvisäilöstä. Ilmoitin kuitenkin miehen kotiutuessa, että kun hänelle on varattu aikaa harrastuksille huomiselle, on vähintäänkin kohtuullista, että mamma pääsee tänään vähän kaupungille tuulettumaan. Isi ja Tiiti lähtivät ruokaostoksille ja pudottivat minut ja RaaRaan lastenvaatekauppaan, jonne työkaverit olivat minua ja vauvaa muistaneet lahjakortillakin. Kuopus oli loistavaa ostosseuraa ja nukkui tyytyväisenä makuuasentoon lasketussa turvakaukalossaan rattaiden kyydissä. En ollut juuri miettinyt tämän välikauden valintoja muuten, paitsi kauan haikalemani välikausikengät oltiin jo aiemmin käyty Tiitin kanssa mittaamassa ja sovittamassa. Ostosreissun päätteeksi esikoinen suuntaakin uuteen välikauteen PoNo Designin tupsupipossa ja Reiman välikausitakissa, -housuissa, -hanskoissa sekä Patter  -kengissä.




Tiiti tykästyi vaatteisiinsa kovasti, vaikkei niitä valitsemassa ollutkaan. Tärkeintä välikausivaatteiden valinnassa ovat mielestäni hyvä istuvuus ja ominaisuudet, jotta vaatteissa saa lapsi olla lapsi ja temmeltää ulkona mielin määrin. Nyt on kokovartaloverhoilu säänkestävää vaatetta, joten ei haittaa vaikka vähän tuuli ja sade vihmoisi.  Toki sitten kuravaatteet ovat vielä erikseen ihan vesikeleihin. Toivottavasti kuitenkin pääosin saadaan nauttia näistä aurinkoisista päivistä.

Nykyään on kiva, kun tekniset ominaisuudet vaatteissa eivät poissulje vaatteiden hyvältä näyttämistä. Mielestäni tässä on tosi kivannäköinen setti koossa. Kengät valittiin myyjän ohjeistuksella koossa 28, joten hyvällä tsäkällä ne menevät myös syksyn. Takki ja housut ovat kokoa 104 säädettävillä hihansuilla ja lahkeilla. Viime kevääksi hankittu välikausihaalari mahtuu edelleen, mutta varsinkin kauppareissuille on jo tämänikäiselle tytölle kiva laittaa takki- ja housuyhdistelmää sekä kelien lämmitessä on vaatetuksen keventäminen näin helpompaa. 








Mitä pidät asusta? Joko teillä on valmistauduttu välikauteen?



 -heidisusanna







8.4.2018

Kahvia ja ensimmäisiä kohtaamisia



Meidän viikonloppu on ollut täynnä ihania ensimmäisiä kohtaamisia vauvan ja sukulaisten välillä. Koko viikonlopuksi on riittänyt sylejä, joissa torkkua levollisena päiväunet ihailevien katseiden alla. On tehnyt ihan hyvää näin kolmen viikon jälkeen saada antaa pikkuneiti välillä omalta iholta toisaalle rakastaviin käsiin. Ihanin hetki oli, kun mummuni ja pappani piti tuoreinta lastenlastenlastaan sylissään. Olen niin onnellinen, että meidän molemmat tytöt ehtii tankata läheisyyttä noissa samoissa syleissä, joista itse sain lapsuuteni ajan turvaa ja suunnatonta rakkautta osakseni. 




Kahvinkeitin on porissut viikonlopun ja itse olen tyytynyt kofeiinittomiin kahvihetkiin, jottei meidän öistä tulisi levottomampia. Nyt jo vähän hikka ja refluksivaiva nostavat öisin päätään. Ihanasti vieraat ovat saapuneet omien rotinoiden kanssa, joten tarjottavistakaan ei ole ollut paineita. Myös aivan ihania onnittelukimppuja ollaan saatu, joiden näkeminen piristää kyllä aina pienellä univajeella kulkevaa äiti-ihmistä. Onnea meidän tänään kolmeviikkoiselle RaaRaalle! Kuun lopulla juhlitaankin neidin ristiäisiä, joten saadaan taas monen polven  rakkaita mummuja ja vaareja saman katon alle.




-heidisusanna