maanantai 25. syyskuuta 2017

Syksyiset asu- ja masukuvat




Aurinko lämmitti tänäänkin vielä ihanasti pitkin päivää. Illansuussa reipastuttiin ja lähdettiin ottamaan aurinkoisia syyskuvia meidän perheestä. Kamerasta löyty toinen toistaan ihanampia ja iloisempia kuvia meidän neidistä, mutta haluan edelleen jättää hänestä kasvokuvat julkaisematta, joten kuvat on enimmäkseen näitä omia mahaprofiilejani. Oli ihana saada masu ja esikoinen ikuistettua samoihin kuviin. Mies luonnollisesti nappas ne kuvat, missä mua näkyy. Viime raskaudessa masukuvien otto jäi aika vähille, kun raskausaika oli yhtä rumbaa häineen, töineen ja muuttoineen ja Tiitikin päätti syntyä sitten heti äitiysloman alkuun. Täytyy nyt jo hyvissä ajoin ikuistaa masu kuviin, vaikkei itsellä aina niin hehkeä olo olisikaan.



Kuten kuvista näkyy, me ollaan taas kokovartalo-Noshit päällä. Mulla on Noshin legginssit, Hei-mekko ja Silmu-huivi. Tiitillä on ihanan isomummultaan saaman Mayoral takin alla Noshin ribbipaita, jaloissa rockarit ja päässä kotiompelijan tekemä pipo Noshin sulkakuosista. Ei ollut taaskaan mikään suunniteltu asumätsäys, mutta enemmistö parhaista oleskeluvaatteista meillä löytyy Noshilta. 



Rv 15+6

Olipa ihanaa viettää yhdessä koko perheen voimin aikaa ulkona, on jäänyt viime aikoina kyllä ihan liian vähälle. Koitetaan parantaa tapamme, niin hyvän mielen toi tämä reissu tullessaan ja sinetöitiin se vielä käymällä meidän lempipaikassa syömässä. Masu alkaa kyllä muutenkin näyttää aika hyvin syöneeltä, hassua kuinka paljon vauhdikkaampi on kasvutahti tässä toisessa raskaudessa. Saas nähdä, minkälaisen toppatakin mahdutan päälleni enää helmikuussa. : D



-heidisusanna

lauantai 23. syyskuuta 2017

Auringonsäteitä väsymyksen syövereihin

Huh huh, aluksi pahoittelut jatkuneesta blogihiljaisuudesta. Alkuraskauden väsymys ei ole halunnut väistyä, vaan on napakasti parantanut asemiaan keskiraskauden uupumuksena. En uskalla ajatellakaan sitä viimeisen kolmanneksen olotilaa. Väsymys on vienyt tilaa kaikelta. Töissä on jaksettava kolmessa vuorossa, mutta huomaan, että tunteet tulevat enemmän ihon läpi ja omasta itsestä lähtevä ärsyyntyminen nostaa päätänsä useammin. Toki se ei saa näkyä potilaskohtaamisissa. Myös supistustuntemuksia on ollut ja täytyykin nyt katsoa, onko turvallista tätä tahtia töitä painaa. Päivävuorojen ja kolmen yövuoron jälkeen olisi taas yksi vapaa ja silloin neuvolalääkäri. Luulen, että siellä voi aamukahdeksan vastaanotolla päästä vaikka itku, jos neuvolalääkäri on yhtä symppis, kun terveydenhoitaja etukäteen mainosti.

Eniten olen surrut sitä, että kotiin töistä raahautuu väsynyt äiti, joka sinä yhtenä vapaapäivänään pistää Pikku Kakkosta päälle repeatilla ja osallistuu tornin rakennukseen ja muistipeliin sohvalta kurotellen. On ollut niin huono omatunto oman jaksamisen vähyydestä, kun kolmevuotias oikein imisi energiaa ja kiinnostusta itseensä. Jos on isin vuoro hakea päiväkodista, huikkaa Tiiti jo kotiovelta "Onko äiti sohvalla?" Sitten hän kävelee luokseni halaamaan ja kysymään "Onko sinulla vielä vauva mahassa, oletko vielä väsynyt?" Auts. Onneksi on lähellä ihanat ihmiset. Viime viikonloppuna serkkuni koiransa kanssa oli ollut ihan parasta seuraa, jota hihkuttiin koko viikko. Tiitin isi sekä äitini antavat myös tytölle rakkautta ja huomiota sylikaupalla. Nytkin tehdessäni yövuoroja ja mieheni ollessa koulussa, on Tiiti äitini luona, joka on ihan voittotilanne meille kaikille. Itse oon saanut nukkua ja käyttää päivät siihen, että jaksan yöt. Kiitos äiti!



Tänään oli pakko laittaa herätyskello soimaan, koska oli luvattu niin upeaa ilmaa. Väsymystaakkaa on entisestään lisännyt jo alkanut syksyn viileys ja pimeys. Näin yökön arkea eläessä on töihin mennessä sekä sieltä lähtiessä pimeä. Kerrankin tänä vuonna säälupailut tosiaan lunastettiin. Nyt istun aamupalalla näissä näkymissä meidän terassilla valokylvyssä ja tuntuu, että kireys hieman helpottaa ja aurinko toimii luonnon valokynänä tummille silmille. Kyllä tämä tästä. Onneksi asiat ympärillä on muuten loistavasti, joten näin auringonsäteiden valossa tuntuu väsymysmärinäkin aika turhalta. Tunnen pienen liikkeet jo hyvin ja se tuo aina hymyn kasvoille. Kuinka rakas oletkaan siellä jo nyt, voi hyvin. < 3








-heidisusanna

maanantai 18. syyskuuta 2017

Isosisko syntymässä - kirjavinkki


Minulla ja pikkusiskollani on puolitoista vuotta ikäeroa. Minulle on kerrottu, että osasin olla aika riiviö, mitä tuli pikkusiskon tutin varastamiseen ja myöhemmin jopa itse pikkusiskon varastamiseen, kun olin napannut hänet salaa nukkeni tilalle nukenvaunuihin. Anteeksi äiti ylimääräisistä sydämentykytyksistä. Kirjastossa törmäsin joku aika sitten rispaantuneeseen vanhaan kirjaan, joka herätti heti omat lapsuusmuistot mieleen. Heti kannesta tunnistin tuon Vallaton vauva valtaa vatsan -kirjan ja jokainen sen sivu synnytti tarkan muistikuvan, millaisin silmin olin lapsena kirjan kuvia tarkkaillut ja miten sen tarinan kokenut. Ajattelin, että nyt olisi hyvä aika myös meillä alkaa kirjojen avulla auttaa Tiitiä valmistautumaan tulevaan elämänmuutokseen  ja ottaa häntä konkreettisemmin mukaan vauvan odotukseen. 

Kirjakaupan hyllyiltä huomasin tämän David Bedfordin kirjoittaman, Susie Poolen kuvittaman ja Päivi Rekiaron suomentaman Sinusta tulee isosisko -kirjan (2015). Kirja on mukavan simppeli ja värikkäiden vauvakuvien ja nyt ajankohtaisen aiheen vuoksi siitä on tullut meillä nopeasti lemppari. Itsekin olen päässyt vähän eroon ääneenlukuahdistuksestani ja nyt on mukava kirjan tarinan myötä jutella lapsen kanssa asioista, joita hänellä herää mieleen vauvan odotuksesta ja siitä millaista on, sitten kun meillä asuu pikkuveli tai -sisko. Kirja on rehellinen, se kertoo isosiskon olevan vauvalle tärkeä ja vauvan söpö, mutta vauvasta paljastuvan muitakin juttuja, kuten kakkavaipat, varpaille puklaaminen ja sen, että joskus vauva voi kitistä niin kovasti, että on vaikea ajatella mitään muuta. Kirja myös muistuttaa isosiskonkin olevan vanhemmille rakas.



Kirjan kautta ollaan saatu paljon keskustelua aikaiseksi ja luulen, että meillä on aivan huippu isosisko syntymässä ja kasvamassa sitten keväällä. Kirjastosta tulee varmaan lainailtua lisää aihealueen kirjoja, jos se jatkossakin lasta itseensä kiinnostaa. Ennakkotilailin myös kauan katselemani Miiran äiti on kätilö -kirjan, joten siitäkin voin kirjoitella sitten, kun se loppuvuodesta saapuu. 



Onko sulla vinkata jotain aiheeseen sopivaa kirjaa?

-heidisusanna

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Talvivaatteet kasaan

Tässä kelien viiletessä on tullut tunne, että taitaa taas talvi yllättää niin autojen kuin lasten talvivarustelussa. Sillä lähdinkin tän viikon vähäisellä vapaa-ajalla tekemään inventaariota siitä, mitä meiltä löytyy talven varalle ja mitä joutuu vielä hankintalistalle. Onneksi aika hyvin vielä viime vuoden talvivaatteet mahtuivat päälle ja Tiitilläkin oli sellainen hetki, että mielellään sovitteli vaatteita ja asusteita päälle. Päädyin lopulta vain talvikenkäostoksille ja takki lähti mukaan heräteostoksena NameIt:in alesta. Voi olla, että se on sopivamman kokoinen vasta keväällä/ ensi talvena. Villavaateet meiltä löyty enimmäkseen sukulaisilta saatuina. Pipot oon ostanut viime vuonna. Kaikki villavaatteet meillä on kotimaisilta yrityksiltä, Kivatilta ja Ruskovillalta.  Laadukkaita vaatteita, jotka kestää lapselta toiselle.



Vähän alkaa kyllä heräillä ajatus, että voi kun tämä vatsan matkustaja olisi tyttö. Sen verran on tuota pinkkiä ja vaaleenpunaista kertynyt meille vaatteissa ja asusteissa. Enimmäkseen muualta saatuna, mutta vielä olisi hyväkuntoista vaatetta käytettäväksi seuraavalle ja annettavaksi vielä eteenpäinkin pieneksi jäädessä. Toki nyt toisella kerroksella osaa vähän järkevämmin *kop kop* tehdä hankintoja, jos sieltä tuleekin poikalupailua. Innolla häntä odotetaan, oli kummin vaan. Jos muuten tiedätte hyviä lämpimiä talvihanskoja kolmevuotiaalle, niin saa vinkata. Viimeksi löydettiin vihdoin kirpparilta Rasavil-merkkiset toppahanskat, jotka oli ainoat, missä sormet pysyivät kovemmilla pakkasilla kunnolla lämpiminä. Nyt nuo alkaa olla jo vähän matkansa päässä. Ruskovillan tumput on kyllä hyvät sisätumppuina hepposimmissakin hanskoissa, mutta olisi kiva löytää yhdet kunnolliset. Myös vuorelliset kumpparit jää varmaan talven mittaan pieneksi. 




Joko teillä on talvivaatekartoitus tehty? 

-heidisusanna

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Hei hei kesä

Uskottava se kai on, että kesä oli nyt tässä. Koko kesää tuntui leimaavan odotus. Odotus siitä että se alkaa, lämpenee, pitenee, antaa enemmän. Lopulta huomasi kesän rullanneen tutun kalenterin mukaan eteenpäin ja itse oli jäänyt siinä märehtiessään vähän asemalle. Onneksi nyt taakse päin kuvia selatessa huomaa, että olihan se kesä täällä kaiken aikaa, vaikka vähän ujompana, kuin odoteltiin. Kesään mahtui paljon  oikeaa kesätekemistä, ehkä vastaisuudessa voisi asenteenkin pistää kuntoon jo alkujansa. Lomille osui kylmiä kelejä, mutta kyllä näiden kuvien mukaan myös aika ihania päiviä. 

Tässä vielä muutama kuva lisää kesän tunnelmista. Nyt voi vielä hetken viipyillä kesähetkissä, kun ulkoakin löytyy vielä vihreää ja kukkia sulassa sovussa punertavien putoilevien lehtien kanssa. Koitettaan nauttia hetkestä tässä ja nyt. 















-heidisusanna

torstai 7. syyskuuta 2017

Peppi Pillatottula


Kirjoittelinkin Instagramin puolella, kuinka Tiiti yksi ilta nukkumaan mennessä totesi niin vetoavan surkealla äänellä "voi kunpa minulla olisi Peppi Pillatottula -paita, jossa olisi vielä se heppakin." Kaino pyyntö tehosi lapsuuden Peppi -faniin ja höveliin äitiin, jonka tyttö ei yleensä isompia itselle pyytelekään. Tilasin paidan ja mekon samantien, kun Tiiti oli nukahtanut. Voi sitä päivää, kun yhdessä lähdettiin hakemaan kauppaan tullutta yllätyspakettia. Tiitin avatessa paketin tiesin, että nyt kannatti olla höveli. Tiiti pussaili sekä minua että paitoja pitkän aikaa ja hyppi ilohyppyjä edes takaisin. Ihan omat Peppi Pillatottula paidat! Onneksi tuli tilattua kaksi, niin saa edes sillä varjolla paitoja pesuun välillä. Harmi kun ei vastaan tullut pitkähihaisia malleja, nyt ilmojen viiletessä tarvitsee päiväkotiin pukea sitten alle toista paitaa. Sitä silmällä pitäen otinkin reilut koot. Nyt on taas päivittäin luettu Peppi-satua. Saas nähdä, kantaako fanitus niin pitkälle, että tyttö menee koulun naamiaisjuhliin vuodesta toiseen Peppinä, kuten allekirjoittanut teki. : D





-heidisusanna

perjantai 1. syyskuuta 2017

Np-ultra

Vihdosta viimein päivät kuluivat ja tällä viikolla päästiin ultraan kurkistamaan, onko masussa edelleen kaikki hyvin. Haluttiin osallistua yhdistelmäseulontoihin, joten kävin viikkoa ennen labroissa ja sitten tuossa np-ultrassa, jossa mitattiin sikiön niskapoimun koko, eli niin sanotun niskaturvotuksen määrä. Seula on lähinnä down-syndrooman seulomista varten kehitetty. Meillä nuo luvut olivat normaalit ja riskit pienet. Toki ei sekään mikään varma takuu ole, että kaikki on kunnossa. Kuten eivät kohonneet riskiarvotkaan tarkoita välttämättä, että mikään olisi pielessä. Joka tapauksessa edellisen viikon paniikkipelko ja epäilys vaihtui epäuskoiseen onnentunteeseen katsellessamme tuota pientä ruudulta. Siellä oli jo kova meno päällä pienen hyppiessä ja pomppiessa. Samat on elkeet, kuin isosiskollakin. Ajattelin mielessäni, että olisin voinut katsella tuota ruutua koko päivän ja onneksi kätilö näyttikin pikkuisen esiintymistä hyvän tovin. Ultra saatiin tehtyä vatsan päältä kokonaan.




Epätodellista, kuinka noin pieni ihmisenalku vatsassa on jo muuttunut varhaisraskauden ultran pienestä pisteestä ihan vauvan muotoon ja osaa jo liikkua ja kehittää vaikka kuinka uskomattomia asioita jo. En varmaan koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka uusi elämä syntyy, on se vaan niin uskomatonta. Jos kaikki sujuu hyvin, on tämä todennäköisesti viimeinen raskauteni, joten ihan pakko koittaa työntää huolet sivuun ja keskittyä iloitsemaan tästä odotusajasta. Oireetkin antavat jo vähän myöden. Väsymys on kyllä edelleen kokonaisvaltaista, mutta ihmekös tuo ajatellessa, mihin oma keho taas on ryhtynyt. Hajuherkkyys on aika inhoittava vaiva, ei niinkään hoitotyötä ole edes haitannut, mutta esimerkiksi kaupassa voi yhtäkkiä joutua pinkaisemaan eteenpäin sormet nenästä kiinni pitäen, jos joku parfyymirouva hiipii huomaamatta turhan lähelle. Myös kahvi on edelleen yök. Olen viime päivinä saanut otettua päikkäreitä ja vähän on riittänyt vapaapäiville jo energiaa kotiakin siivoilla. Toivottavasti tästä nyt lähtisi käyntiin se seesteisempi toinen kolmannes, viikkoja on nyt kasassa 12+3. < 3


-heidisusanna