lauantai 12. elokuuta 2017

Alkuraskauden oireet

Ylläriplussan jälkeen oon kirjannut vähän alkuraskauden oireita ylös. Raskaustestin päädyin tekemään aavistuksen ja kalenterin perustella, en niinkään oireiden. Sen ihanan plussan - tai oikeestaan neljän, kun vähän innostuin - jälkeen aloinkin vasta paremmin tarkistella oloa. Joko jotakin tuntuu? Ihmettelin kun rinnat ei aristellut, kuten esikoisesta, eikä metallinmakuakaan suussa ollut. Viidennen raskausviikon ajan olo oli ihan normaali. Ehkä iho kukki normaalia enemmän, jos nyt jotain oiretta haluaa kaivamalla kaivaa. 


5+

Kuudennen viikon alussa huomasin sen väsymyksen, joka oli heti tullessaan hyvin tutun tuntuinen. Muistin ne 12 -tuntiset yöunet, joita Tiitin alkuraskaudessa nukuin ja päiväunet vielä päälle ja siltikin väsytti. Nyt kolmivuotiaan äitinä ei tarvitse sellaisista unista haaveilla, mutta onneksi meillä mies huomioi ihanasti ja antaa minun työvuorojen jälkeen mennä vielä unille, jos olen rättipoikki. Yöunille käyn usein Tiitin perässä 21, vaikka aiemmin nukkumaanmenoaika on ollut siellä 01-02.

Pahoinvointia on ollut yhden oksennuskerran verran. Kiitos, voisin skipata tämän oireen tällä kertaa. Viime raskaudessa ei ilman pahoinvointirannekeita ollut asiaa esimerkiksi auton kyytiin. Kylmät hedelmäsoseet ja kylmät appelsiinilohkot auttoivat aamut alkuun.

Palelu on tullut taas tutuksi, oon nukkunut +25 asteella paksun täkin alla kylmästä täristen ja mies tullut vetään peiton pois, että saat kohta lämpöhalvauksen. 

Vihdoin ne rinnatkin huomasi tilanteen, jotenkin mieltä rauhoittavaa kun voi jostain tarkistella, että eiköhän se raskaus edelleen jatku. 

Alavatsan vihlaisut. Ilkeät vihlaisut vaivaavat ja vaikka nekin todennäköisesti kertovat kaiken sujuvan normaalisti on kaikenlaiset pienetkin kiputuntemukset pelottavia näin kahden varhaisraskauden päättymisen jälkeen. Töissä on pakko hiljentää askelta, kun jotain tuntuu. Toivon niin, että siellä ollaan oikeassa paikassa ja pysytään lujaa kiinni! 

Vessassa saa rampata jatkuvasti. Se ja hoitotyö ei ole kovin toimiva yhdistelmä, mutta koitetaan pärjäillä. 

6+


Tauotin lääkitykseni salazopyrinin sekä acid fol:in, koska edellisessä raskaudessakin olin niveloireiden suhteen oireeton ja epäröisin lääkitystä käyttäessäni jatkuvasti foolihapon määrästä veressä ja sen vaikutuksista lapseen. Reumapolin mukaan tämä ratkaisu oli ok ja tarvittaessa otan sinne yhteyttä. 


Palelu voimistuu, vallankin yövuoroissa tämä korostui. 


Etova olo, onneksi ei oksentelua. Ruokakaupassa kuluu aikaa, kun mikään ei oikein houkuta. 



Väsymys voimistuu vain, työvuorojen päälle on nukuttava päikkärit ja yöunille edelleen likan perässä yhdeksältä. 

Levottomat unet. Yöt on vähintään mielenkiintoisia. Unissa sekoittuu painajaiset ja toisaalta ihan järjettömät ja humoristiset yhdistelmät ihme koukeroineen. Aamuisin yleensä fiilis on että "mitä ihmettä just tapahtui."


Kävin alkuraskauden ultrassa 6+5 ja siellä pieni papu näkyi ja säännöllinen sydämensyke myös. < 3



7+

Masun pyöristyminen. Töissä pukuhuoneella monet huomasi heti tuttuun kohtaan ilmestyneen pyöristymisen. Töissä kerroinkin kavereille jo varhaisessa vaiheessa suoraan. 

Oksentelua voimistuu aamuisin, täytyy alkaa raskausajan monivitamiinia ottaa vasta siinä kohtaa päivää, kun on saanut kunnolla syötyä ensin. Pahoinvointirannekkeet vie isoimman terän pois, mutta eivät mielestäni toimi yhtä hyvin kun edellisessä raskaudessa. 

Hajuherkkyys voimistuu. Pahimpana vastaantulleet etikka, yksi pesuaine ja kahvi

8+

Oksentelu moninkertaistuu. 8+4 sairastun kovaan flunssaan, joka vie voimat totaalisesti. Kuumetta, särkyä ja valvottuja öitä. Limasuuden vuoksi oksentelusta tulee ympärivuorokautinen vaiva. Neljän päivän aikana paino laskee -3kg ensimmäisestä neuvolakäynnistä eikä mikään pysy sisällä, olen viittä vaille lähdössä sairaalaan kun olo alkaa lopulta hieman hellittää. Edelleen saa lepäillä sohva tiukasti selässä.  Elämäni rankin flunssa, tiedä sitten kuinka paljon pieni kanssamatkustaja asiaan vaikutti. 

9+0. -3kg flunssan seurauksena, masun muoto tuli turvotuksen alta paremmin esiin.



Edelliseen raskauteen verraten aika tutut alkuraskauden oireet. Mielialan heittelyt on ehkä pysyneet tällä kertaa vähäisempinä (tai tätä voisi varmaan kysyä mieheltä ensin). Seuraavaksi np- ultraa odotellaan parin viikon päähän. 

-heidisusanna

tiistai 8. elokuuta 2017

Satujen ja eläinten maa





Jos et ole koskaan todistanut omin silmin tuota ensimmäisen kuvan näkyä, suosittelen varaamaan kalenteriin viimeistään ensi vuodelle tuolla satumaassa vietetyn kesäpäivän. Ponimaa -niminen eläin -ja elämyspiha sijaitsee Oriveden Eräjärvellä. Paikka on täynnä taikaa, lämmihenkisyyttä, värien iloista sekamelskaa ja rakkautta eläimiin. Heti portin jälkeen vastassa ovat paikan lempeät jätit, ihanat irlanninsusikoirat. Portilla tuntuu jäävän myös arki velvoitteineen taakse ja aikuinenkin voi antaa paikan innostuksen ja ihmetyksen viedä mukanaan. Paikan ystävällinen omistajapariskunta asuu alueen keskellä sijaitsevassa vaikuttavassa entisessä koulurakennuksessa ja talon kiertää eläinten ja pienten yllätysten ja mökkien ihmemaa. Paikka tuntuu tarjoavan aina uutta nähtävää ja koettavaa sekä lapsille, että aikuisille. Tämän kesän osalta paikka on aukiolojen mukaisesti enää tämän viikon auki, sitten vielä viikonloppuja säiden mukaan. 





Me ollaan käyty Ponimaassa jo useampia kertoja parina viime kesänä. Tänä kesänä Tiiti kävi kerran enemmän kuin minä, kun olivat äitini kanssa lähteneet yllättäen käymään silloin, kun he lomailivat ja me oltiin töissä. Eilen taas kun kyseltiin, mitä huomenna  tehtäisiin, tuli vastaus kolmevuotiaan suusta välittömästi: "Ponimaahan!". Sitä pyyntöä ei paljon mietitty, kun sama ajatus oli meillä muillakin.  Tänään sitten muutama tunti vietettiin alueen tunnelmasta nauttien ja vapaana kulkevia eläinkavereita rapsutellen. Kovasti Tiiti tykkäsi myös leikkikaupasta, nukkemökistä ja jäätelöstä.  Onneksi tänään oli melko lämmin ilma ja saatiin vielä kiinni kadonneiden kesäpäivien tunnelmaa. 



Blaa!n aasihousuissa oli hyvä moikata aasikavereta. Huppari myös kotimainen Blaa!










-heidisusanna

torstai 3. elokuuta 2017

Mitä ihmettä, tuleeko meille vauva?

Enpä olisi ikinä uskonut kirjoittaessani kipeää tekevän yksipuolinen vauvakuume -tekstin kuukausi sitten, että juuri silloin oli parhaillaan pienen pieni suuri ihmeemme aluillaan. Hämmästys, epäusko ja käsittämättömän suuri onnen tunne oli läsnä paria viikkoa myöhemmin positiivista raskaustestiä tuijottaessani. Mitä ihmettä, tuleeko meille vauva?! Koska takana oli juuri ollut se tosiasia, että vain toinen meistä vauvakuumeili, iski tietenkin seuraavana ajatus, voi ei, onko tämä nyt asia, jota ei voidakaan yhdessä iloita? Onneksi se pelko oli turha, mies on ollut viime viikkoina jo ihan täysillä odotuksessa mukana ja vauva on mukana yhteisissä mielikuvissa, jännityksissä ja suuressa odotuksessa. Kävimme varhaisraskauden ultrassa viikko sitten ja siellä tosiaan pienen pieni sydän jo kiivaasti sykki. "Pienestä ne ponnistaa" -sanoi ultraava lääkäri, kun onnesta hiljaisina tuijotimme ruutua, jossa alle cm:n kokoinen papu näkyi. 


Olemme tällä kertaa kertoneet läheisille jo näin varhaisilla viikoilla. Hääjuhlat ja muut menot tekivät helpommaksi kertoa ystäville heti ja toisaalta koin myös tarvetta saada tukea heti, sekä asian iloitsemiseen sekä uuden keskenmenopelon lievittämiseen. Jos tässä käykin huonosti, tiedän että muutama sana riittää ja tuki on ympärillä välittömästi. Puhumisen ja kirjoittamisen tarpeesta päätin myös päästää teidät lukijat seuraamaan tätä matkaa alusta asti. Sydämestäni toivoen, että tuo matka päättyy ja osaltaan vasta alkaakin terveen lapsen päätyessä syliimme. Olen niin onnellinen. Toki monenlaisia alkuraskauden kommervenkkejäkin on jo matkassa, mikä osittain selittelee blogihiljaisuutta silloin tällöin. Saatan vain nukkua tai olla niin huonovointinen, ettei kirjoittamisesta tule mitään. Nämä kaikki kurjemmatkin olot otan nyt ilolla vastaan, se tuo asiaa todellisemmaksi. Maaliskuussa meillä tosiaan saattaa olla vauva sylissä. Tai helmikuussa, jos meinaa siskonsa tavoin ottaa kuukauden varaslähdön. Toivottavasti ei ainakaan yhtään sen enempää. 

Sellaisia uutisia, blogi siis tulee jatkossa pyörimään muiden juttujen ohessa myös tämän kauan kaivatun raskauden jutuissa. Tämän kuun lopulla on np-ultra ja silloin selviää taas lisää, miten masussa voidaan. Vatsa on muuten turvotuksen muodossa jo pullahtanut vanhoille urilleen, vaikka vasta viikolla 7+5 mennään. 

Tervetuloa toiselle kierrokselle mukaan!

< 3 heidisusanna 

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kumisaapasarvonnan voittaja



Kiitos suuresta osanotosta kumisaapasarvontaan! Yhteistyössä PikkuJalat verkkokaupan kanssa arvon kumisaapasparin, jonka voittaja saa vapaasti valikoimasta valita. Otin arvontaan mukaan myös pari Perheblogit.fi alustalle ajoissa tullutta kommenttia. Hetki vierähti tänään arvontalipukkeita askarrellessa ja Tiiti täpinöi vieressä, koska saa toimia onnettarena. Hän nappasi lapun, jonka mukaan...










KUMISAAPASARVONNAN VOITTAJA 







ON: 









Summer Havaianas, aivan ihanat meidän melkein 2-vuotiaalle < 3
piia_-91(at)hotmail.com "




Onnea Piia! PikkuJaloista Tarja ottaa sinuun yhteyttä sähköpostitse, jotta saat saappaat itsellesi. Kivaa kesänjatkoa kaikille!


-heidisusanna

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Asukuvat: mekko häihin

Eilen nautittiin vihdoin upeasta häätunnelmasta ja kesäsäästä yömyöhään asti. Kiitos rakkaat vielä kerran! Tiiti hoiti morsiutytön roolinsa hurmaavasti. Käveli jopa itseään vanhemman tytön kanssa morsiamen edellä kirkon käytävän isomman tytön hoitaessa kukkien heittelyn. Sydän pakahtui kun toinen oli niin ihana ja reipas. Loppuilta saatiin vapaa-aikaa kun äitini haki Tiitin kotiin. Illasta on muistoksi ihania kuvia. Auringonlaskun aikaan mieheni otti kuvia ystäväperheistämme ja minusta. 

Aloin vasta häitä edeltävällä viikolla miettiä, että mitähän ihmettä itse laittaisin sinne päälle. Yhtenä yönä googlettelin mekkoja, kun sain päähänpinttymän, että oikeanlainen mekko häihin pitäisi olla persikan tai vaaleanpunaisen sävyinen. Mietin, viitsinkö tilata pikatoimituksella yli satasen mekkoa sovittamatta. Päädyin siihen etten, ja seuraavana päivänä pakkasin Tiitin polkupyörän kyytiin ja lähdettiin shoppailemaan. Vähän etukäteen hirvitti, millainen päivä tulee, kun lyhyellä varuajalla ja pienen apurin kanssa pitäisi löytää sopiva mekko. Tuuri oli melkoinen, kun ensimmäisen kaupan ensimmäinen mekko oli se edellisyön unelmamekko. Eikä muuten yhtään haitannut mekkoja oli jäljellä yksi, se oli vieläpä oikean kokoinen ja hintalapussa luki -70% =15e! Tiiti valitsi seuraavasta kaupasta vielä mieluiset sukkahousut ja sitten lähdettiin kahvilan kautta kotiin. Nappi reissu! Asuun yhdistin jo ylioppilasjuhliini 2009 ostamani korkkarit sekä Olympuksen ihanan kameralaukun. Lämmikkeenä oli mukana roikkuva nahkatakki, mutta sitä ei tarvittu, kuin kertaalleen yön aikana.  


Mekko häihin : Object Collectors Item






-heidisusanna

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Puuhamaassa




Vietettiin tänään huippukiva päivä Puuhamaassa Tervakoskella äitini ja Tiitin kanssa. Omat lapsuusmuistot Puuhamaasta ovat ysäriltä ja vähän tuoreemmat 2000-luvun alusta, kun sinne päästiin leikkimään muutaman vuoden ikäisen kaverilapsen varjolla. Nyt tuntui niin nostalgiselta tarttua natisevan kärryn kahvaan ja mennä oman intoilevan lapsen perässä puuhasta toiseen. Tuntui, että Puuhamaassa oli muistikuvia enemmän pikkulasten laitteita ja reilut viisi tuntia hujahti nopeasti ja harmitus silti meinasi kolmevuotiaalla pois lähtemisestä tulla. Mielestäni Puuhamaa tarjosi hyvin tekemistä pienemmällekin lapselle. Ihmisiä oli melko paljon, mutta onneksi suurelle piha-alueelle ihmiset hyvin hajaantuivat. Puuhamaassa pidän myös siitä, että eväspaikkoja on paljon ja kärryyn voi hyvin pakata oman kylmälaukun eväineen. Me käytiin kyllä tällä kertaa pistelemässä ranskalaiset alueen ruokapaikassa. 





Tiiti ihastui etenkin leppäkerttuihin, heppakaruselliin ja pomppupaikkaan. Sanoi kyllä myös tavallisen vauvakeinun kohdalla, että "tämä on parasta ikinä". No, oli kyllä äidin mielestä ainakin ihan kiva päästä välillä kotipihan keinua pidemmälle. Puuhamaassa oli rento tunnelma ja sinne tänne iloissaan säntäileviä lapsia riitti. Moni polski vesipuistoalueellakin, me skipattiin se nyt kun sää vaihteli tuulisen viileästä aurinkoiseen, eikä uimatouhut vielä tämän ikäiselle ole niin must. Itse olin mukana aluetta kiertävässä junassa, heppakarusellissa ja isossa keinussa. Kävin myös yksin laskemassa nostalgioinnin puitteissa tuon Victorian putoukset -mäen, oli muuten hurjempi, kuin miltä vielä 15 vuotta sitten tuntui. :D Jo portaat aiheutti korkeanpaikankammoiselle sydämentykytyksiä. Tiitillä oli kuitenkin hauskaa katsoa kun äiti laski ja kiljui. 






Juuri kun oltiin lähdössä nähtiin vielä itse Puuhanalle. Tiiti kävi äitini sylistä moikkaamassa, mutta kuulemma vähän liian iso nalle oli. Uni tuli pienimmälle matkustajalle samantien kun auton ovet sulkeutui. Oli kiva päivä! 

Ootteko te käynyt Puuhamaassa? :)


-heidisusanna

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kesäsateisiin kuivin jaloin *KUMISAAPASARVONTA*

                                                                                                   *Yhteistyössä PikkuJalat


Tänä kesänä, jos joskus, on kenkävalikoimaan myös läpi kesän kuulunut kumisaappaat. Viime vuonna päiväkodin aloitukseen ostetut kumpparit ovat palvelleet myös tämän kesän kesäsateet, rannassa vietetyn juhannusillan ja metsäretket. Seuraavaksi täytyykin jo hankkia isomman koon kumpparit tulevaan välikauteen. Meidän kolmeveen, niinkun varmaan suurimman osan tuon ikäluokan tovereista, lempipuuhiin kuuluu lätäkköhyppely. Pipsa Possu on onneksi opettanut, että lätäkköihin hypitään vain kumisaappaat - ja mieluiten tietenkin värikkäät kumisaappaat jalassa. Suomen heinikoissa ja kivikoissa lapsilla on hyvä olla pitkävartista kenkää jo vähän tylsemmistäkin syistä, meinaan punkkien ja käärmeiden vuoksi. Onneksi kengät nykyään on kevyitä ja kivannäköisiä, jonka takia ainakin meillä kumpparit valittaisiin useimmiten ihan lapsen omasta tahdosta jalkaan. Helppo puettavuuskin on toki yksi, mihin "minä itse" -ikäinen mieltyy. 


Sain mahdollisuuden järjestää teille kumisaapasarvonnan yhteistyössä PikkuJalkojen kanssa. PikkuJalat verkkokaupasta löytyy monen värisiä luonnonkumisia kumisaappaita Bisgaard- ja Bundgaard- merkeiltä. Käynnissä on myös parhaillaan Kesäale, josta löytyy monennäköistä kangaskenkää ja sandaalia. 

Nettikaupan kumisaapasvalikoimaa näet täältä:





Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen minkä väriset kumisaappaat haluaisit voittaa (värivalinta ei ole sitova, jos voitto osuu kohdalle :). Jätä kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi. Voit halutessasi jättää kommenttiin pelkän nimimerkin ja lähettää minulle sähköpostilla (viivyvierellain(a)outlook.com) nimimerkkisi + sähköpostiosoitteesi.   Aikaa osallistua arvontaan on tämän viikon loppuun, sunnuntaihin 30.7. klo 22 asti. Voittajaan otetaan yhteyttä s.postitse ja silloin saa mieleisen kumpparivalinnan tehdä. 

Onnea arvontaan! 

-heidisusanna

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kesäjuttuja

Huomasin, että kuva-arkistoon oli jäänyt jemmaan meidän toinen kerta lintsillä tänä kesänä. Oltiin päivä lähinnä merimaailma Sea Lifen puolella, mutta väkisin Linnanmäki tempasi mukaansa vähän pyörimään Rumpukarusellissa, syömään ja herkuttelemaan jätskillä. Sattui taas kohdalle lyhyt aurinkoinen hetkikin. Surullista että ne hyvät kesäsäät on tänä vuonna saanut laskea hetkissä. Onneksi silti on tullut mentyä ja vietettyä iloista kesää. Takapiha on ollut toinen olohuone aina, kun suinkin mahdollista. 






Tiitin lempikesäpuuhia on tänä vuonna olleet myös saippuakuplien puhaltelu, katuliiduilla piirtely, keppihevosleikit, kasvimaan hoito ja toki ikisuosikki keinuminen. Hän viihtyisi ulkona vaikka koko päivän ja ihanasti vallankin äitini on jaksanut noita päiviä toteuttaa ollessaan Tiitiä hoitamassa meidän työpäivinä. Myös eläinpaikoissa käyminen on ollut parasta taas kesällä, ollaan käyty muutamalla kotieläinpihalla kesän mittaan useampia kertoja. Tykkään tukea vallankin lähialueiden pikkutiloja, jotka itse pitävät kahvilatoimintaa muun kesähääräyksen ohessa. Näissä paikoissa on usein tuttavallinen ja ystävällinen meininkikin ja eläimet hyvin hoidettuja. Harmittaa, kun tänä kesänäkään ei olla saatu lähdettyä sinne eläinten vanhainkodille Wanha Markille, toivottavasti edes ensi vuonna!

- heidisusanna

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Eteinen järjestykseen

Edelleen tuntuu olevan vallalla melko suuri järjestelybuumi. KonMari -juttuihin lähti moni mukaan ja nyt Facebookin ryhmissä järjestellään koteja ja lastenhuoneita tuntemattomien ohjeiden mukaan. Vallallaan on pystyviikkaus, kestokassit ja kätevät hyllyköt. Ehkä järjestelykärpänen tätä kautta meillekin hieman rantautui, vaikka pystyviikkaus meillä valtaa alaa kyllä vielä hitaaseen tahtiin. Käteväähän se olisi, mutta vaikea opetella uusia temppuja jo krhmm "tällä ikää". 

Eteinen meillä on ollut sellainen murheenkryyni ja ainakin omaan silmääni se osui päivittäin. Huonolla tavalla rönsyilevä ja yhteensopimaton tavaraläjä. Eteisen matto ostettiin aikoinaan "mustana perusmattona", mutta maton aukirullaus kotona paljastikin ihanaisen oranssin tähtitekstikuvion. Vihasin mattoa ekasta päivästä lähtien ja se onkin osunut silmään päivittäin, vaikka mies väitti etten sitä viikon jälkeen enää huomaakaan. Ehkä siitäkin syystä juuri otin tuon viattoman mattoparan pahojen katseideni kohteeksi. 


Yksi päivä pari viikkoa sitten sain kauppareissulla lopullisen pistoksen laittaa eteinen järjestykseen. Kului kymmenen minuuttia sopivan maton ja korien etsimiseen ja toinen kymmenen minuuttia kotona järjestysmuutoksen ja siivouksen toteutukseen. Kyllä kannatti vuosi asiaa purnata etukäteen. Nyt eteisessä vallitsee sopiva seesteisyys ja mitäänsanomattomuus, joka ei pistä silmään kotiin lähtiessä tai tullessa. Mielenrauha saavutettu taas hetkeksi. Minkähän nurkan kodista sitä ottaisi seuravaksi silmätikukseen?







-heidisusanna