tiistai 28. helmikuuta 2017

Hostelli & Hotelli vinkki Tampereelta



Pakko vielä edelliseen 20-luku postaukseen liittyen vinkata teille hostelli-hotellista, joka ainakin itselleni oli uusi tuttavuus Tampereella. Meillä tosiaan oli tarkoitus tehdä vain lyhyt piipahdus ja yöpyä jossain iisisti ja mukavasti. Toiveissa oli suhteellisen edullinen majoitus parisängyllä, omalla kylppärillä, läheltä juhlapaikkaa ja aamupala hintaan sisältyen. Näillä hakuehdoilla ensimmäinen hyvän näköinen vaihtoehto oli Dream Hostel & Hotel. Mentiin paikalle illalla lähempänä kuutta sisäänkirjausta varten, palailimme hotelliin yöllä ja poistuttiin seuraavana päivänä yhdentoista jälkeen. Joustovaraa ajoissa olisi lähtöpäivänä ollut, kun hotellin puolella oli hiljaisempaa.

Dream Hostel & Hotelista päällimmäiseksi jäi mieleen siisteys, rentous ja tietynlainen reissuporukan olohuonefiilis. Aamupala kääntyi pitkälti enemmän hotelli kuin hostellitasoon. Henkilökunta teki osaltaan ystävällisen ja rennon ilmapiirin paikkaan. Kulku sisällä ja ulkona oli helppoa ovikoodin saatuaan. Vähän harmitti, kun aamupalaksi ei ollut croissantteja tai laskiaispullia tarjolla, mutta muuten oli just oikee valinta lyhyeen visiittiin ja kahdenkeskiseen aikaan ilman tarvetta pönöttää vaivautuneesti yhteisissä tiloissakaan.


Huone oli melko pieni, mutta tällaiseen piipahdusvierailuun ainakin sopiva. Television puutekaan ei meitä haitannut. Seinät melko ohuet, muista huoneista äänet kantautuivat. Sänky oli oikein hyvä nukkua. Huoneen ilme oli mielestäni kiva.


-heidisusanna

maanantai 27. helmikuuta 2017

Piipahdus 20-luvulla "arki-iltana"




Lauantai-iltana vaihdettiin pikavauhtia 20-luvun tyyli päälle ja lähdettiin illanviettoon teemasynttäreille. Arki-illaksi koin sen itse siksi, että visiitti toiselle vuosikymmenelle osui työviikolle aamu- ja iltavuoron väliin. Kuuden päivän työputki oli käynnissä ja vasta tiistailla siinsi vapaaapäivän rentoutus. Aika hauska oli tehdä tämmöinen pikainen vapaalle vaihto, mentiinpä siitä vielä hotelliin yöks ja ajeltiin aamusta kotiin. Äitini tuli hoitamaan Tiitiä niin ikään aamu- ja iltavuoronsa välissä. Kiitos, oot parhautta! < 3

Mun 20-luvun tyyli oli aika lailla sen ansiota, että tulin avanneeksi suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sain mekon sekä koristepannan ystävältäni. Punaisen huulipunan ja helmet kävin hakemassa kaupasta, saas nähdä vieläkö niille joskus tulee käyttöä. Oli sitten mun eka kerta huulipunakokeilu ikinä, joten jälkikin on sen mukaista. Vallankin kun samalla töistä tullessaan piti laittaa sataa asiaa valmiiksi itsensä lisäksi ja sylitellä päivän päikyssä ollutta taaperoa. Puuterin levityksestä menee kiitos Tiitille, se olikin ainoa siististi kohdilleen osunut meikki. Mitähän se kertoo, että 2,5 -vuotias hoitaa nää tyttöilyt jo paremmin kuin minä. 

20-luku toi tullessaan naisten lyhyet helmat sekä hiukset, juhlatyyliin vallankin kuului höyhenet, paljetit ja hapsut. Helmillä, ranne- ja korvakoruilla sekä pitkillä hanskoilla koristettiin pukeutumista entisestään. Hiusten laitossa suosittiin laineita tai päätämyötäilevää mallia. Värit oli voimakkaita tai sitten juurikin mustaa ja metallia. Aika ihastuttava ja moneksi taipuva tyyli juhliin! Tältä näytti mun illan look:








Miltäs näyttää? Onko 20-luvun tyyli tuttu itsellesi? Mä jouduin kyllä googlettelemaan ja vielä viime hetken vinkkejä kysymään ystäviltä. Onneks on näitä tyylitietoisempia ympärillä, hahah.


 -heidisusanna


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

VoimaBoosti- arvonnan voittaja


The FamilyBoostin kanssa yhteistyössä järjestämäni arvonta on päättynyt ja 3.3. alkavan VoimaBoosti -kurssin voittaja on selvillä. Kurssille tulee ilmoittautua 2.3. klo 18 mennessä. Voittaja saa ilmoittautumisohjeet sähköpostitse meidän kauttamme. Kiitos kaikille blogissa ja instagramin puolella osallistuneille, sekä jaksamista arkeen!

Voittaja on:


*


*


*


*


*

Instagramin puolelta

*


*


*


*


*


Nimimerkki: @pimassou


ONNEKSI OLKOON! :) 


Lisää VoimaBoostista ja muista kursseista löytyy The FamilyBoostin sivuilta. Blogin puolella on monta hyvää kirjoitusta vanhemmuudesta ja sen kiemuroista: The FamilyBoost blogi
Älkää jääkö yksin väsymyksen kanssa. 



-heidisusanna

torstai 23. helmikuuta 2017

Projekti: Hiusten oma väri takaisin

Raskausaikana tuli oltua hiuksia värjäämättä ensimmäistä kertaa sitten ala-astevuosien. Kolmannella luokalla mulla tais olla jo ekat sävytteet päässä ja kestovärit viidenneltä. Raskausaikana tuli jo mieleeni, että mitä jos koko värjäämisen lopettaisi, kun eipä niistä kemikaaleista nyt itsekään ainakaan hyödy, saatika luonto. Imetysaikana kuitenkin etukäteen pelotteltu sulkasato toteutui ja siinä kohtaa pieneltä hemmottelunhetkeltä tuntui edes vetästä se purkkikiilto ohentuneisiin hiuksiin. Vajaa vuosi Tiitin syntymästä tuli yhtäkkiä vimma saada oma hiustenväri takaisin ja löytää kauneutta ja luonnollista vahvuutta ihan siitä kuuluisasta maantienharmaasta.

Päätin siis toteuttaa oma väri projektin yksinkertaisimmalla tavalla: antaa hiusten kasvaa ja olla välittämättä siitä, miltä välivaiheiden aikaan tukka näyttää. Päätin myös samantien opettaa oman tukan pelkästään palashampoolle, koska olin jostain hipimmistä blogeista lukenut, että se on mahdollista. Vaikea oli uskoa, kuuluinhan siihen porukkaan, jonka oli laitettava litra hoitoainetta suihkussa ja päälle kaiken maailman tukan setvimissuihkeet, että hiukset pysyi kuosissa. Joka päivä oli hiukset pestävä rasvoittumisen vuoksi. (Kierre tiedän...) Tätä shampoota: Douce-nature -palashampoo opetin oman tukan käyttämään. Alkuun rasvoittumista vielä huomasi, tai lähinnä erilaisen pinnan kuin silikoniaineiden jälkeen, mutta pian tukka näytti ja tuntui puhtaalta. Hoitoainetta sain läträtä vielä värjätyllä tukanosalla, niin ei tullut vieroitusoireita, hahah. Ostin nyt uuden palashampoon, että melko pitkään pärjäsi yhdellä kympin palalla ja sitä tosiaan mieskin käytti nyt vikat kuukaudet. Postausta ihmepalasta myös täällä: Ekologiset meikit ja pesuainesuosikit.

Vika väripurkki laitettu päähän, kesä 2015

Oma väri hukkui aika hyvin liukuväritrendiin, joulukuu 2015

Leikkautin long bobin 2015 jouluna, jotta värjättyä latvaa lähti reilusti, eikä Tiiti päässyt sitä niin paljon unissa rastoittamaan. (kieputti öisin sormiensa ympärille mun hiuksiaan nukahtaessaan ja vielä unissaankin.)


Kesä 2016, toi vähän raitoja tukkaan. Oma tukka oli oppinut jo pelkkään palashampoo pesuun, värjättyä latvaa täyty vielä valella hoitoaineella, että sen sai auki. Tässä kohtaa ehkä väri oli aika tylsä, mut tukkakin oli suurimman osan ajasta sotkunutturalla kiinni.


Joulu 2016, hiukset oli yleensä kiinni, jolloin sävyeroakaan ei kukaan huomannut, mutta eipä tuo pahalta omaan silmään aukikaan näytä. 

Tässä helmikuu 2017, oma väri jo hyvin voitolla, pituutta tullut hiuksiin vuodessa taas, joten ei kuin uus long bob hakemaan!
 


Tänään 23.2.17 parturista tulossa, nyt on liki oma väri päässä, vähän vielä latvassa muistoa värjäilystä. Tukka on kevyt ja super hyvän tuntuinen, tarvitsee vain muutaman palashampoopesun viikossa ja argania öljyä latvoihin silloin tällöin. Kampaaja joutui keventämäänkin melko reilulla kädellä takaa, kun hiukset oli taas saanut vahvuutta niin hyvin takas. :)

Toivotaan, että seuraava kesä tarjoaa monta aurinkoista ihanaa päivää ja saa kauniit aurinkoraidat hankittua hiuksiinsa. Nyt on pääkoppa kovin kevyt ja tyytyväinen olo, että noin 1,5vuotta sitten tähän projektiin ryhtyi. :)

Ps. Jos alan kirjoitella hiusten värjäämisestä, sanotaan nyt seuraavan vuoden aikana, nii antakaa joku virtuaaliläppäsy ja äkkiä!

-heidisusanna

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Voimia vanhemmuuteen, sisältää arvonnan!

Hei te vanhemmat siellä ruudun toisella puolella! Väsyttääkö? Tuntuuko kahvikuppi olevan puoli tyhjä kaiken aikaa?

Sopivasti edelliseen väsymyspostauksen jälkeen mulle tarjoutui mahdollisuus saada teille ihan huikea arvonta loppuviikoksi pystyyn! 

Saan arpoa yhdelle onnekkaalle Vanhemmuusvoimia boostaavan VoimaBoosti -verkkokurssin. (Arvo 99e!)






VoimaBoosti -kurssi alkaa ensi viikon perjantaina 3.3. Kurssi on yhteistyökumppanini TheFamilyBoostin tarjoama. TheFamilyBoostin takana ovat kaksi kokenutta laillistettua perhepsykologia, jotka tarjoavat tukea, tietoa ja yhteisöllisyyttä vanhemmuuteen. Voimaboosti -kurssi on tarkoitettu väsymyksen kanssa painivalle vanhemmalle. Kurssilla keskitytään juuri Sinun voimavaroihisi ja tarpeisiisi! Samalla vanhemmuuden voimavara-akutkin latautuvat.

Kurssi on 8 viikon verkkopalvelukokonaisuus. Palveluun kuuluu oppimateriaali tehtävineen, mahdollisuus vertaistukeen ja juttuseuraan suljetussa keskusteluryhmässä sekä psykologin tuki ja vastauspalvelu kurssin ajan. Kurssiin saa keskittyä omaan tahtiinsa, eikä se vie paljoa aikaa. Kurssiin sisältyy myös yhteensä 6 kuukauden jäsenyys vanhemmuusyhteisössä. Kurssista lisätietoja täällä: https://www.thefamilyboost.com/kauppa/voimaboosti3-17/

Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen. Muista laittaa viestiin myös toimiva sähköpostiosoitteesi, jotta voimme ottaa voittajaan yhteyttä samantien. Arvonta löytyy myös Viivy vierelläin -blogin instagramista, siellä sivuista tykkäämällä ja arvontakuvaan kommentoimalla saat toisen arvan arvontaan.

Arvonta päättyy sunnuntaina 28.2.17 klo 23, joten ole nopea!

Onnea arvontaan! < 3
heidisusanna

tiistai 21. helmikuuta 2017

Ulos aurinkoon, onko pakko

Tänä aamuna tunsin jäsenissäni lyijyn painon. Raajat painoivat, pää painoi. Silmät eivät meinanneet aueta millään. Toinen vapaapäivä yövuorojen jälkeen. Alkaa pahasti vaikuttaa siltä, että ikä ja perhe-elämä ovat alkaneet tuntua. Ennen ei ollut juttu eikä mikään lähteä yövuoron jälkeen vaikka lenkille tai vielä lääkärin luennoille kouluun koko päiväksi. Vapaapäivät oli tarkoitettu ystävien kanssa menemiseen nukkumisen sijaan. No sallittakoon se nyt pienen lapsen äitinä, että vähän tuntuu. Syyllistyä pystyy kyllä tästäkin. Vallankin kun on ulkona kaunis päivä, melkein jo toivoo, ettei olisikaan. Koska kauniina päivänä on pakko käydä suurta arvokeskustelua pään sisällä. Kaunis ilma, pitäisi ulkoilla ja nauttia. Lapsikin sitä haluaa ja tarvitsee. Kyllähän sitä ulkoillessa piristyy. Pyh, sanon minä! En oo koskaan kuulunut porukkaan: "kyllä sitä piristyy, kun vaan lähtee ulos". Kaikki kerrat, mitä muistan tähän pirtsakkaan toivotukseen nojanneeni, on tuntunut murskaväsymyksenä jäsenissä seuraavat päivät. Kuuntele oloasi ja kroppaasi, sanoo nyt vanhem.. köh aikuisempi minä. 

Tänään Tiiti katseli ikkunasta ulos ja pyysi niin kiltisti "äiti, saanko mennä ulos, mennään jooko?", että hävisin väsyjupinani kanssa jo ennen, kuin katsoinkaan tyttöä kohti. Mennään, puuh huh äh, kahvikin kiehui ja kello 11 oltiin viimein pihalla. Tästä saavutuksesta tallentui myös instagram -kuva. Aika pian oltiin pulkkamäessä. Väsytti kotiin päästyämme yhä ja nukuttiin päikkärit. Herättyämme ei pääni ollut sen kevyempi. Pian kotiutuikin mies töistä täynnä intoa "siellä on upea ilma, lähdetään retkellä –kyllä sä siellä piristyt!". Niin joo, kuinkas kauan oltiinkaan oltu yhdessä (vastaus: melkein 7 vuotta). Eväät pakattiin vauhdilla ja pian oltiinkin auringonsäteiden viimeiset tunnin retkipaikalla. Kuvat päivältä on aurinkoisia, mies ja Tiiti hehkutti, kuinka kiva päivä oli. Toki itseenikin heidän hyväntuulisuutensa tarttui, mutta silti on kivireki perässä.

On mulla yksi diagnoosi sentään heittää puolustuksekseni, nimittäin kilpirauhasen vajaatoiminta tykkää aina aika ajoin ilmoitella itsestään. Nyt kyllä luulen, että on kyse enemmänkin vuorotyön rasituksesta + heikot nukkumiset + malttamaton kevään odotus täällä Pohjolan pimeydessä. Tänään se fiilis meinaan tuli. Laitoin soimaan Scandinavian Music Groupin Lupaus kesästä. Kyllä se sieltä tulee, talvi voitetaan taas ja tää tahmaväsymys samalla kertaa.

älä enää itke mies
illassa on lupaus kesästä
jossain valvoo toinenkin uneton
joka miettii samaa kuin sinä
samaa kuin sinä

lyrics: SMG - Lupaus kesästä












 -heidisusanna


sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Mikä ihmeen välikausi?

Ennen omaa lasta olin autuaan pihalla termeistä, kuten välikausi. Mitä se on, voiko sitä syödä? Yllättävän usein sanaihmetykseen törmäsi surffaillessaan netissä jotain aivan muuta. Sen verran pöhinää tuo Suomen lapsiperheiden viides vuodenaika teettää. Eikä ihme. Nyt muutaman välikauden kokemuksella sanon, että välikausi tulee, olitpa valmis tai et. Oon kantapään kautta valinnut ajoissa valmiina olon. 

Ekana vuonna meni vielä aika iisisti, kun syksyllä pötkylä ei sen kummemmin vaunuista vielä liikkunut minnekään. Lisättiin vaan lämpöpussia liian aikaisin ja oltiin ihmeissämme, kun likka huusi hikipäässä. Keväällä muutamiin maan tutkimisoperaatioihin riitti joku rymyhaalari ties millä ominaisuuksilla, pilareilla ja tolpilla. Heh, mikä ei kuulunut joukkoon? Seuraavana syksynä ikää oli reilu vuosi, joten täytyi jo panostaa vettä hylkivyyteen ja ennen kaikkea pitävyyteen. Reimatec luki meillä suurimmassa osassa vaatteista. Oli haalaria ja kaksiosaista asua, hyvin pelitti niin hiekkalaatikoilla kun metsäretkilläkin. 

Viime keväänä Tiiti kulki jo tuossa Remun vaaleanlila-harmaassa haalarissa, josta silloin sai vielä kääriä vähän hihaa rullalle. Nyt se menee alkukevättä varmaan juuri passelin kokoisena. Viime syksynä oli oikea aika päiväkodin aloitukselle ja siinä touhussa vähän innostuin ja kauhistuin siitä määrästä, mitä välikauteen joutui varustusta hankkimaan. Vallankin kun tuli kuvioihin päikky, jossa periaatteessa olisi hyvä olla erikseen kuravaatteet, vararukkaset, useammat villasukat, kulutusta kestävät mukavat vaatekerrat, hyvät monen kelin kengät ja niin edelleen. Rahaa paloi ja toisaalta kaloreitakin, kun poljin pitkin kaupunkia noutamassa viime hetken facebook-kirppislöytöjä. Pitkä penni kyllä säästyi, kaksiosainen kura-asu, noi superfitit ja uudenkarhee Lassie-haalari oli kirppiksen kautta muutamilla euroilla. 

Tän kevään look näyttää tältä:
Jonathanin Suomessa suunniteltu softsell(=tuulta ja vettä pitävä materiaali) uutuus. Bongasin Jesper Juniorin ystävänpäivän alesta ja ehdin nipin napin pistää tilauksen alen viime minuuteilla. Tarjouksia ja aleja kannattaa kyllä metsästää, jos haluaa vähän hinnasta saada nipistettyä. Meidän eka softsell, onko jollain jo enemmän käyttökokemusta näistä?



Näillä mennään! Kengät Bisgaard, markettitennarit, Supefit, Primigi. 


Syksynä ostettu NameIt:in paljon pidetty strösseli-ihanuus on vielä ihan uuden veroinen, Lenne:n välikausipöksyt. Pipo: Noshin ja Kivatin rakkaudenhedelmä, Heihei tumput: Moiko

Lasta ei pakotettu sovituskuviin postauksen teon aikana. Hän kiskaisi lattialta löytyneestä kuvauskasasta vaatteet päälle omatoimisesti. :D Pipo on Nosh kotiompelijan tekemä. 

Sisätakki: Icepeak, Sisähaalari: Nosh
Isille asua näyttämään! Haalarissa vahvikkeet polvissa ja takana.

Kevään tennarit: Superfit.

Äidin välikausi on valmis! Merkkiuskollisuutta kymmenen vuotta. Sentään itse kenkiä välillä vaihtanut. Nämä joululahjat pääsevät pikapikaa kevään koeajoon. 

- heidisusanna

torstai 16. helmikuuta 2017

Sairastuvalla leivotaan, siivotaan ja tanssitaan

Flunssa on ollut itsepäisen sitkeä koko alkuviikon. Vähimmällä pääsee onneks Tiiti, joka vaihtelevalla menestyksellä muistaa hidastaa vauhtia ja käydä pyyhkimässä nenänsä ihan paperiin. Äitin ja isin voimat on sitkeä pöpö vienyt aika finaaliin, molemmilla on myös päänsärky ja öiden katkonaisuus ollut lisävaivana. Isimies kävi töissä koittamassa tänään, mutta joutu taipumaan vielä kotiinlähtöön kesken päivän. Mulla on yövuorot alkamassa, onneksi vointi on vapaan ja saikkupäivien jälkeen jo ok. Ollaan pysytelty koko viikko nyt sisällä, koska Tiitillä on alkanut korvatulehdus flunssan päälle aina, jos on yhtään nenää ulkona näytetty. Joten nyt näin ja ihan yllättävän hienosti on kaikkien päät sisäoleilua kestänyt. Me ollaan muun muassa leivottu, siivottu ja tanssittu.






Milläpä talttuis iltainen "apua, pakko saada jotain makeaa" -pinttymä paremmin, kuin mokkapaloilla! Tiiti leipoi eilen illalla, kun mä vain ojentelin välineitä ja valmiiks suunnilleen mitattuja aineksia. Osa oli kyllä tekohetkellä vielä isin ostoskorissa kaupassa, joten vähän ennakoitiin ja oiottiin, mutta lopulta hyvä tuli. Jossei ulkonäöltään, niin ainakin maultaan. Meillä ei Tiiti oo vielä syönyt karkkia oikeestaan ollenkaan, eikä mun mielestä alle 3-vuotiaan tarvitsekaan, jos näin kätevästi sen vielä yhden lapsen kanssa saa vältettyä. Eipä toinen ees kaipaa karkkia, kun ei tiedä mitä kaivata. Pullaa, jätskiä tms. ei myöskään juurikaan olla syöty, koska ei muutenkaan oo tapana. Kakkua saa toki juhlissa ja Marie -keksejä löytyy usein kotikaapistakin. Nyt tuli aika överi-iltapala puuron päälle, mut kerrankos sitä saa elämä maistua voilta, sokerilta ja strösseliltä. :D 

Meillä Mollakin pukeutuu luomupuuvillaan ja kotimaiseen. :D Mekko: Hilla Clothing
 Tänään siivoiltiin Tiitin kanssa. Hän on kyllä niin huippu jo lelujen keräämisessä, joskin on myös niiden levittämisessä. Muutenkin niin avulias ja huomaavainen tyttö. Päivät on nykyään yhtä hassuttelua, iloa ja uusien asioiden hoksaamista. Ei voi olla kuin onnellinen tästä ikävaiheesta ja siitä, et saatiin juuri toi tyyppi meidän elämään. < 3 Rakkain. 
Tiitin tunika: Nosh // Legginssit: NopsuPopsu // Balettitossut Sansha



Eilen tanssittiin, pyörittiin ja kieputtiin vauhdikkaasti kolme lastenlaulua, kun oli tavaratkin hyvin jo sivuun nosteltuna. Mulla loppu kyllä jo tasapaino ja kunto siinä kolmannen puoli välissä. Oli tosi hauskaa pitkästä aikaa irroitella kunnolla. Tarvisi taas voinnin kohentuessa kaivaa zumba-levyt esiin. Jos et oo koskaan zumbannu taaperon kanssa, suosittelen sitä lämpimästi. Sanotaan, että nauru pidentää ikää. 

Tänään Tiiti vetäs oma-aloitteisesti meille varmaan miehen työkaverilta kulkeutuneet balettitossut jalkaan ja alkoi tanssia. Anniina balleriinaa on kyllä katsottu ja fanitettu, mutta ihmettelin mistä muualta on niin paljon tanssikuvioita poiminut repertuaariin. Ihanko vaan omasta ytimestä tulevat? Aloin ekaa kertaa googletella harrastusvaihtoehtoja meillä päin. Tuli tunne, että joku tanssi-/tempputunti silloin tällöin vois olla aika kova juttu. Olispa hauska vaikka ystävän kanssa lähteä joraamaan tunnille, jonne pääsis sekä mammat että lapset. Mitäs sanotte E&E? ;) Itse en taaperoiässä vielä harrastanut mitään, taisin olla 7-vuotias, kun aloin käydä ratsastustunneilla.

-heidisusanna