sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Hyvää vappua sairastuvalta!



Iloista vappua kaikille! Siitä huolimatta, että lunta taitaa useammassa paikassa olla enemmän kuin jouluna. Huomenna pitäis kuitenkin jo auringon paistella mukavasti. Meillä vappusuunnitelmat meni mönkään eilen taloon löytäneen ensimmäisen oksennustaudin muodossa. Voi kurjuus. Aika pienet todennäköisyydet, että sattuu juuri siihen vapunviettoon ja vanhempien yhteisiin vapaapäiviin, ties kuinka pitkään aikaan. No, toivotaan että eilisillan ja viime yön shown jälkeen nyt alkais helpottaa. Voi pientä Tiitiä.

Onneks ehdittiin jo perjantaina fiilistellä vappupallojen kanssa tulevaa vappua. Käytiin perjantai-iltana myös miehen kanssa Disco Ensemblen keikalla Suistolla, ettei ihan harakoille mennyt yhteiset vapaat. Oli ihan huikee keikka taas! Huomenna tekis mieli piipahtaa vapputorilla, jos suinkin on Tiiti kunnossa jo tän päivän. 

Tiitin PYRY tunika: NOSH uutuus // Legginsit: Melli EcoDesign





 Minkäslaisia vappusuunnitelmia teillä on? :)

-heidisusanna





keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Mitä meillä luetaan


Käytiin eilen vähän extempore syömässä koko perheen voimin ja katselemassa myytäviä taloja sekä tontteja. Samalla pysähdytiin kaupoilla, jossa Tiiti iski heti silmänsä Lumoavaa, Mansikkahaltijatar! -kirjaan. Itselleni nappasin Yösyöttö -kirjan, jonka pohjalta tullut elokuvakin on ollut tarkoitus mennä katsomaan. Yleensä kirjat ovat kyllä aina elokuvaversioitaan parempia, joten vähän varauksella sitä menee kirjan lukemaan ensin. Unelmahommissa oli itsellä jo ennakkovarauksessa ennen ilmestymistään ja nyt se vihdoin on saatavilla. Kaikki kirjat tuli hotkastua aika äkkiä. Tiitin kirja tosin jää vähän useammin toistettavaksi. Luulen myös, että Unelmahommissa tulee lukaistua useampaankin kertaan. Saattaa tuo Yösyöttökin eksyä mukaan joskus mökkilaiturille järviveden liplatuksen keskelle. 

Eve-Hietamies Yösyöttö, Otava 2010.
Komediaelokuvan trailerin nähneen olin jotenkin kategorisoinut Yösyötön ihan komediapuolelle. Jokseenkin kevyeksi naureskeluksi sille, kuinka kaulaansa myöten pulassa ja puklussa mies on jäätyään vauvan kanssa kaksin kotiin. Kirjassa oli kuitenkin melko paljon vakavampi taustavire eroon johtavista käänteistä ja äidin lähdöstä kerrottaessa. Tarina oli rehellinen kuvaus yksinhuoltajan vauvavuodesta, siitä riipivästä epätietoisuudesta, väsymyksestä, turhautumisesta sekä pienistä ajatuslamppujen syttymisistä pään päälle ja elämän tärkeimmän suhteen syntymisestä. Tässä tapauksessa isän ja pojan sellaisesta. Näin 2014 oman lapsen saaneena kirja tuli lähelle ja ilmiöt aina hiekkalaatikon reunalta, neuvolan oppeihin ja muihin nikseihin olivat tutut. Kirjasta on tullut myös jatko-osa Tarhapäivä. Yösyötön perusteella en näkisi mitään syytä, miksen myös Tarhapäivää voisi lukea. 

Satu Rämö, Hanne Valtari Unelmahommissa WSOY, 2017.
Juuri maaliskuussa ilmestynyttä Unelmahommissa - kirjaa tosiaan odottelin jo tohkeissani, koska toisen kirjoittajan, Hannen, blogissa Lähiömutsi pääsi seuraamaan aina kirjoitusvaiheista kansikuvauksiin kirjan syntymistä. Hannen kirjoitustyyliin Lähiömutsissa ihastuneena arvasin, ettei myöskään Unelmahommissa jätä kylmäksi. Ajattelin, että kirjan aihe: tehdä työtä siitä, mitä rakastaa ja luovien yksityisyrittäjien maailma on itselleni aika vieras. Tunnistin kuitenkin sen, että itse saan jo palkkatöissä tehdä itselle rakasta työtä ja taas bloggaamisen kautta kirjan aiheet kutkutteli kovasti ja sai aikaan "mitä jos"- ajatuksia. Ihania, vahvoja naisia, jotka ovat heittäytyneet elämään ja työhön täysin sydämin ja syli auki. Niin inspiroivaa! Vaikuttava lukukokemus, suosittelen lämpimästi!



Stefanie Dahle Lumoavaa, Mansikkahaltijatar!, Suomennos: Maarit Varpu, Aurinko Kustannus 2015.
Tämä kirja on tarkoitettu lukemaan opettelevalle lapselle, joka saa kirjan myötä onnistumisen kokemuksia ymmärtäessään osan tekstistä myös kuvien perusteella. Hyvin onnistui myös 2,5 -vuotiaan kanssa luettavaksi, jota kovasti jo kiinnostaa, mitä missäkin lukee ja osaa jo kuvat sanoittaa. Kovin iloiselle mielelle tuli sekä lapsi, että äiti näistä värikkäistä kesä- ja eläinkuvituksista. Tiitin muita lempparikirjoja on esitelty täällä: Lastenkirjat -meidän suosikit. 





Ehditäänkö teillä lukea kirjoja? Mikä on oma suosikkikirjasi tai se vakkari iltasatukirja tällä hetkellä? :) 

- heidisusanna

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Ystäväkirja - Bloggaajan versio

Bloggaajien ystäväkirja -haaste on kiertänyt jo hyvän aikaa. Nyt viimeksi bongasin sen Sinä olet aurinko -blogista ja päätin vastailla itsekin, koska näitä on niin kiva lukeakin.



Nimeni on...
Heidi Susanna

Jotkut kutsuvat minua... 
äiti, äitiiiii, äitikulta, muru, rakas, kulta

Olen syntynyt...
Taysissa vuonna -90

Pienenä olin han varma, että minusta tulee...
rallikuski! Fanitin Juha Kankkusta ja olin jo pienenä turvakaukalossa rallireittien varrella. Hauskaa kyllä, että nykyään auton ajo saa lähinnä kauhun aikaan. Pienenä olin varma vain siitä, että hoitaja minusta ei tule, kuten mummusta ja äidistä.

Mutta minusta tulikin...
sairaanhoitaja. 

Kolme parasta piirrettä minussa...
kyky välittää, kulkea vierellä ja kuunnella




Kaupunki...
Tampere tai Hämeenlinna

Biisi...
Disco Ensemble - Threat Letter Typewriter

Juoma...
vesi, persikkajäätee

Sarja...
Greyn anatomia

Kosmetiikkatuote...
Pihlajavoide, sitä täytyy löytyä aina. Kuivan talvi-ihon pelastus ja muutenkin meikin alla suojaamassa.

Sovellus...
Instagram.

Instagrammaaja...

Mama loves you two -blogin Nanna. Värikkäät kuvat lapsiperhe-elämästä, arjen kauneudesta, sisustuksesta ja asuista. 





Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen...
näkisin enemmän ystäviä, lisäisin bloggailuaikaa, lukisin enemmän kirjoja.

Parin lasillisen jälkeen perjantai -iltana kuuntelen spotifysta...
Eriniä, Haloo Helsinkiä, Antti Tuiskua



Pakkaan matkalle mukaan...
kameran, liikaa vaatetta, kosmetiikkatuotteet, lääkkeet

Mitä teen kotona, kun kukaan ei näe...
kaavin loput dipistä sormella. :D

Viimeisin sisustusostokseni...
Lattiavalaisin.

Paras tapa tuhlata 50 euroa...
Nosh organics

Ohjenuorani elämässäni...
Rakasta ja tule rakastetuksi. Muistaa, mikä on oikeasti tärkeää


-heidisusanna

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Uusi lattiavalaisin

Reilu viikko sitten postauksessa oli meidän kotiin etsinnässä lattiavalaisinValinnaksi tuli tuo viimeinen löytö Design by Frandsenin Hideout -lattiavalaisin. Täytyy vielä manita, että tuolla kotimaisella perheyrityksellä, Lumen Lux storella, oli todella ystävällinen ja nopea palvelu, kun soittivat samana päivänä selvittääkseen yhden toimitusjutun. Ootteko huomannut, että hyvästä asiakaspalvelukokemuksesta ja toivotuksista jää pitkäksi aikaa hyvälle mielelle? Vallankin, kun samana päivänä oli aika huono tunnelma tuosta TYLLi maton pesulareissusta, josta mainitsin täällä. Onneksi se nyt suurinpiirtein kunnossa sieltä palasi, tosin monta uusintapesua kokeneena ja melko voimakkaan tuoksuisena edelleen. 

Uudessa lattiavalaisimessa on metallijalusta ja kangasvarjostin. Sen varsi on tammea. Pidän valaisimesta, koska sen ilmettä pystyy muuttamaan kääntämällä varjostinta. Valo on pehmeä ja juuri sellainen, kun illan kirjanlukuun tai muuhun oleskeluun vaaditaan. Olohuoneen lattiavalaisimena tämä on mainio, mutta sopisi varmasti myös muuhun oleskelutilaan tai makuuhuoneeseen.





Ja sitten kiepsautus! Varjostin toisin päin näyttää tältä:








Oon kyllä tyytyväinen tähän lattiavalaisimeen. Kivasti tuo vähän ilmettä meidän niin perus harmaa-musta-valkoiseen olohuoneeseen ja illoiksi juuri sen sopivan häikäisemättömän valon. 


 -heidisusanna

perjantai 21. huhtikuuta 2017

#annalapsesipukeasinut

Tänään perjantana 21.4.2017 vietetään viidettä kertaa Anna lapsesi pukea sinut -päivää. Tapahtuman kuvia jaetaan Lauri Salovaaran luomassa facebook -tapahtumassa sekä instagramissa hashtagilla #annalapsesipukeasinut.    Seuraava ohjeistus kopioitu tapahtuman facebook-sivulta: 



Homma toimii seuraavasti: 


Pyydät lastasi valitsemaan vaatteet, joihin pukeudut yhden päivän ajaksi. Näytät hänelle vaatekaapit mistä materiaalia löytyy. Ja kyllä, ne karvahatut ja uimakamppeet myös. Sitten kiität häntä loistavasta valinnasta ja lähdet töihin/kouluun/jonnekin ihmisten ilmoille


Meillä Tiiti ei vielä vuosi sitten jaksanut asiasta innostua, mutta nyt leikkiin lähdettiin innoissaan ja hän käytti pitkän aikaa asuvalinnan pohtimiseen. Samalla pääsi myös äidin korulaatikolle ja sai asustaa itseään. Flunssainen aamu sujui huomattavasti kevyemmin ja hauskemmin. Tiiti otti myös asukuvat minusta omalla kamerallaan (jonka piuhaa en nyt löytänyt) sekä tämän yhden minun kameralla. Tiitin valitseman asun tulen varmaan liki tällaisenaan heittämään kesällä päälle. Hän valkkasi Nosh organicsin perhosmekon, kaksi vyötä, kameralaukun sekä leijona korun hienon karjunnan kera! Hän on ollut kovin otettu, kun äiti edelleen pitää ja tykkää hänen valitsemistaan vaatteista. Menen tänään vasta yöksi töihin ja silloin voi asu olla turhan viilee pyöräilymatkoille, mutta vietetään nyt kotipäivä näissä vetimissä. Tärkeä arvostuksen ja kuulluksi tulemisen osoitus myös lapselle. Vanhempikin voi yhtäkkiä nähdä boksin ulkopuolelle. Suosittelen kokeilemaan  ja päästämään pikku tyylitaiturit vauhtiin!
Anna lapsesi pukea (ja meillä myös kuvata sinut) -päivä

Vielä viime hetken asettelut. :)


 Miltä näyttää? Saako teillä lapsi/ lapset valita vaatteesi tänään? :)

-heidisusanna

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Korvien putkitus ja äidin jännitys

Huhhuh, onneksi tämä päivä viimein koitti. Sen verran oon tässä kierroksia keräillyt parin viikon aikana. Tiitin korvat putkitetaan, sillä päikyn aloituksen jälkeen jokainen flunssa on tuonut mukanaan korvatulehduksen. Osa on hoidettu antibiooteilla, osa ei. Kuitenkin tuntuu, ettei yhtäjaksoista pidempää aikaa terveenä ole ollut lainkaan. Mehiläisen korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri ehdotti jo ajattelemaamme korvien putkitusta. Josko ilmanvaihdon paraneminen toisi avun ja saataisiin pidempi pätkä ilman korvakierrrettä, antibiootteja ja mahdollista vaaraa kuulolle. Toimenpide tehdään pienessä nukutuksessa, joka saadaan aikaan maskin avulla. Täällä Mehiläisessä vanhemmat saavat mennä mukaan saliin asti ja vanhemmat kutsutaan heräämöön heti, kun lapsi alkaa heräillä. Toimenpide päivänä voi olla väsymystä, pahoinvointia ja ärtyneisyyttä. Seuraavana päivänä lapsi voi jo mennä päiväkotiin. Meillä on onneksi vapaapäivä myös huomenna.

Tiitin korvien putkitus sai nimittäin yleensä niin rauhallisen sairaanhoitaja-äidin ihan hermoheikoksi. Tunnistan kyllä fiiliksen samaksi, kun silloin, kun labrahoitaja lähestyi tylyllä asenteella ja "isolla" piikillä vastasyntyneen Tiitini kantapäitä. Leijonaemo herää ja puolustaa pientä uhkalta, vaikkei asia niin uhka olisikaan ja kaiken järjen mukaan tarkoituksena pientä auttaa. Jostain syystä myös tähän korvien putkitus -toimenpiteeseen valmistautuessa on päässäni soinut punainen "VAARA" -hälytys. 

Oon yrittänyt helpottaa oloani ja jäsentää ajatuksia yksinkertaisesti vaan puhumalla fiiliksistä. Onneksi työkaveritkin vuoroissa vaihtuu, niin ei ole samaan ihmiseen kohdistunut kaikki keskustelunavaukset. Suurimman avun tarjosi anestesiologian erikoislääkäri, eli nukutuslääkäri, joka on tuttu ja tulee myös Tiitin humauttamaan unille pienen toimenpiteen ajaksi. Hän vankalla työkokemuksella otti huoleni tosissaan ja kertoi, että lapsella stressitaso nousee hyvin lyhyeksi ajaksi, jos ollenkaan, toimenpidepäivänä, kun taas vanhemman (usein juuri sen äiti-ihmisen) stressitaso voi olla korkealla jopa viikkoja. Hän lohdutti myös sillä, että nyt kuuluukin herätä sen äidinvaiston pintaan, eikä yrittääkään olla hoitajana paikalla.

Tiitihän on valmistautumisessaan ollut aivan toista maata. Hän on kertonut tarinoita lääkärireissuista, piirtänyt lääkärin kuvia, hakenut näytille aikaisemmin saamiaan tarroja ja sitten taas palannut iloisesti muihin puuhiin. Eilen äidin piti mennä sivummalle pyyhkiin silmäkulmia, kun Tiiti kuvasi tulevaa reissua näillä sanoilla: "Minä menen isin ja äitin kanssa lääkäliin. Siellä sanotaan tädille moikka ja telvetuloa. Lääkäli Tommi tulee, Tommilla on kiva koira. Minä saan jätskilannekkeen ja taikapölyä. Titten helään äitin kainalosta ja syön jäätelöä. Kotona puhalletaan taippuakuplia." 

Miten jännittämäni korvienputkitus päivä sitten meni:

7.30 Tiiti herättää mut, isi on juuri lähtenyt töihin ja Tiiti herännyt ilmeisesti oven kolaukseen. Noustaan ja laitetaan Pikku Kakkonen päälle.

8.15 Tiiti syö kaurapuuroa ja juo mehua. Sitten leikitään sisällä.




 9.20-10 Lähdetään ulos leikkimään, tehdään pikkuretki läheiseen metsään ja käydään keinumassa.




10.45 Tiiti on syönyt lounaan. Pelattiin varman päälle ja otettiin pitsaa, joka menee aina. Välillä lounasaikaan ruoka ei maistu, eikä varsinkaan näin aikaisin.

11.30 Annan vielä maitoa. Sitten 4 tunnin paasto alkaa. (Pyysin palkattoman vapaapäivän, koska tähän aikaan päiväkodissa paasto olisi ollut hyvin kurja lounaan ja välipalan osuessa aikavälille.)

12 Katsottiin vielä Hyrräpäät, sitten Tiiti meni omatoimisesti päikyille. Mikä pakkasin reppuun mukaan vaihtovaatteet Tiitille, vaihtopaidan itselle, pyyhkeen ja pussin (jos Tiiti pahoinvoiva nukutuksen jälkeen), smoothien, pillimehun, housuvaippoja, pienen Nalle Puh -kirjan, välipalapatukat ja juomapullon vanhemmille, kelakortin, esitietolomakkeen, rahapussin ja kännykän ja tottakai Tiitin nallen. (Näistä lopulta tarvimme vain nallea, esitietolomaketta ja meidän juomapulloa & kännyköitä.)

13.45 Tiiti heräilee. Isi tulee aikasemmin töistä ja leikkii Tiitin kanssa. Vaihdetaan vaatteet. Kiinnitetään huomiota leikkeihin ja piirtämiseen, ettei tule kyselyitä välipalasta.

15.30 Saavumme Mehiläiseen, meidät otetaan ihanasti vastaan anestesiologin sekä hoitajan toimesta. Tiiti takertuu kainalooni, jolloin lääkäri pyytää hoitajaa hakemaan koirastaan kuvan. Äkkiä on jää murrettu ja Tiiti alkaa leikkiä hoitajan kanssa lelupussin sisällöllä ja me kuullaan vielä lääkäreiltä, mitä tapahtuu ja miksi. Annamme Tiitille hoitajan tuoman kipulääkkeen (Pronaxen) suun kautta.


16 Hoitaja hakee meidät saliin, jonne mennään reippaasti. Lääkäri kertoo vanhemman empimisen lisäävän suotta lapselle koituvaa stressiä. Lasken Tiitin sylistäni pöydälle, jolloin lri asettaa samantien maskin hänen kasvoilleen. Tässä ehkä se homman kurjin vaihe, kun Tiiti ikuisuudelta tuntuvan, varmaan oikeasti puolen minuutin ajan, itkee ja pistää vastaan. Halaan häntä pitäen käsiä samalla kiinni ja kerron, että isi ja äiti on tässä. Nopeasti lääkäri kertoo tajunnan tason laskeneen ja lähdemme hoitajan saattamana heräämön nojatuoleille odottamaan. 


16.15 toimenpiteen tehnyt lääkäri tulee kertomaan, että kaikki oli mennyt hyvin. Korvat oli edellisen antibioottikuurin jäljiltä nyt kuivat ja terveet, joten erillisiä tippoja ei jälkihoitoon tarvita. Hän oli jo 16.10 kirjannut leikkauskertomuksen, joten todellisuudessa toimenpide oli ollut hujauksessa ohi.

16.20 Nukutuslääkäri kantaa Tiitin suoraan syliini hoitajan tuodessa tyynyn ja peiton. Lääkäri kertoo Tiitin nukkuneen hetken vielä luonnollista unta nukutuslääkkeen vaikutuksen lakattua. Tiiti jatkaa uniaan sylissäni. Uinuva paketti peittokäärössä tuntuu samalta kuin synnärillä. Olo on yhtä aikaa onnellinen, huojentunut ja hieman hämillään. Koskettavaa.


16.30 Tiiti alkaa hieman rutista ja potkia sylissäni. Jonkun ajan päästä hän ilmoittaa tomerasti, ettei halua peittoa. Laitamme Bamsen pyörimään telkkarista ja annamme Tiitille tuodun kipulääkkeen (Panadol) sekä pillimehun. Ne otettuaan hän tilaileekin jo hoitajalta jäätelön ja muistaa hieman tokkuraisenakin niin kauniisti kiittää hoitajan sen tuodessa. Meille tuodaan kahvit. Tiiti syö jäätelöä ja lääkäri ja hoitaja käy kurkkimassa, että meillä on kaikki hyvin.


17 Hoitaja tulee käymään kotiutusohjeet läpi meidän kanssa. Korvat suojataan järveen ja kylpylään mennessä silikonikumisella korvakitillä ja pannalla. Putkien odotetaan kestävän noin 6-12 kk. Jos putket lähtevät parin kuukauden aikana otetaan yhteys hoitavaan lääkäriin, samoin jos korvat vuotavat enemmän tai kipeytyvät. Tänä iltana kotona annetaan tarpeen mukaan kipulääkettä. 


17.20 Saamme luvan lähteä kotiin Tiitin juostua ympäri heräämöä, juteltua hoitajan kanssa reippaasti, käytyä potalla ja valittua haluamansa lelun palkinnoksi. Tiiti on kotiin lähtiessään, kun ei mitään olisi tapahtunutkaan. Huikkaa iloiset moikat hoitajalle ja juoksee meidän perään. Reissuun on kulunut alle kaksi tuntia ja kaikki ovat tyytyväisiä. Suuri kiitos Mehiläisen väelle, huippuväkeä ja -hoitoa! :)






Kotona Tiiti on leikkinyt, kertonut reissusta, lähettänyt äidilleni kuvat saamistaan liskoista, syönyt hyvin ja mennyt yöunille normiaikaan. Itse pystyn taas hengittää ja kivi on rintakehältä poissa. Kun olisi tiennyt kuinka hienosti kaikki menee, olisi voinut jännittää vähän vähemmän. Toisaalta on se luonnollinen reaktio ja itselleni luontainen tapa käsitellä asia mielessä etukäteen. Onneksi kaikki meni hienosti. Superreipas Tiiti. < 3



-heidisusanna

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Uudet, eikun vanhat nukkumisjärjestelyt


Vauvavuotena nukuttiin enimmäkseen perhepedissä, välillä Tiiti nukkui osan yöstä pinnasängyssä meidän sängyn vieressä. Tiiti siirtyi sänkynsä kanssa omaan huoneeseen 1,5 -vuotiaana, kun heräiltiin toistemme liikkeisiin niin herkästi. Nukkumaanmeno tuntui hetken aikaa liiankin helpolta, hän toivotteli hyvät yöt ja taapersi omaan sänkyynsä, eikä laitojen poistaminenkaan aiheuttanut minkäänlaisia karkailuja. Herätessään hän huhuili äidin paikalle toisesta makkarista tai nukahti uudelleen. Aamusta saatettiin pottareissun jälkeen siirtyä väliin nukkumaan. Jossain kohtaa tuli vaihe, että sängyn vierellä piti olla kunnes hän nukahti. 2 -vuotiaana Tiiti päätyi takas vanhempien väliin nukkumaan, kun päikky ja flunssien sairastelut alkoi. Ajattelin, että pääasia, kunhan kokee olonsa turvalliseksi ja saa tankattua läheisyyttä. Myös flunssien aikaan olin vaan onnellinen, kun pystyin seuraamaan toisen hengitystä ja paijaamaan lapsen takaisin uneen itsekin puoliunessa, jos toinen itkeskeli.

Nyt Tiitin ollessa 2,5 -vuotias todettiin, että vieressähän tuo aina on ja saa toki ollakin, mutta oma sänky toisessa huoneessa on aika turhake. Tällä hetkellä Tiiti herää yleensä kerran yössä, muutama tunti nukahtaminsen jälkeen, potalla käymään ja nukahtaa saman tien uudestaan. Ensimmäistä kertaa yöt ovat näin ehjiä. Yöt nukutaan iltakahdeksasta tai -yhdeksästä aamuseiskaan tai -kasiin. Päivällä Tiiti nukkuu 1-2h. Tehtiin nyt semmoinen ratkaisu, että siirrettiin lapsen sänky takaisin meidän makuuhuoneeseen näin vuotta myöhemmin.


Oman sängyn siirtyminen vanhempien makkariin oli Tiitistä huippujuttu. Hän leikki siellä suuren osan illasta nukkumista ja pehmolelujen laitamista nukkumaan ja uniajan koittaessa heitti myös onnessaan omaan sänkyyn. Ei uskallettu toivoa, että ihan yhtä hyvin yöt jatkuisivat, eikä ne jatkuneetkaan. Nyt kuitenkin Tiiti saattaa puolet yöstä nukkua omassa sängyssään, mikä jo vähän tuo taas takasin sitä, että vanhemmatkin saa vierekkäin nukuttuja tunteja. Herätessään Tiiti myös kiipeää meidän väliin ilman huutelua, mitä oli toisessa huoneessa ollessaan. Lastenhuoneessa on nyt tilaa levittää leikkejä tai viedä läppäri sinne, jos molemmat vanhemmat kaipailee omaa tilaa illasta. Lastenhuoneen aikaisempi look:  Lastenhuone kuvina

Tällä hetkellä en jaksa yhtään stressailla siitä, miten "pitäisi" nukkumisjärjestelyt hoitaa. Muistan tosi painostavana vaiheena sen, kun googlailtiin unikouluja, artikkeleita ja keskustelupalstoilla ajautui vaan keskelle ihmisten kinasteluja oikeasta ja väärästä tavasta nukuttaa lapset. Piutpaut taas, meillä nukkuu nykyään kaikki yönsä hyvin, mitä nyt yksi äiti on koko elämänsä nukkunut kausittain huonosti muutenkin ja ilta-aamuvuoron välissä pääsäntöisesti superhuonosti. Tällä hetkelle siis tuhistaan vieretysten edelleen ja omaan sänkyyn saa mennä, kun siltä tuntuu. Siirretään Tiiti omaan huoneeseen varmaan sitten, kun sellaisia ajatuksia Tiitillä itsellään herää tai jos nyt sairastelut jää vähemmällä huomisen korvien putkituksen (iiiik, jännittää!) myötä ja tilanne näyttää otolliselta. Jotenkin nyt vaan tuntuis hölmöltä pistää lapsi nukkuun itsekseen, kerta aikuisetkin nukkuu mielummin yhdessä. 






Miten teillä nukutaan?

-heidisusanna




lauantai 15. huhtikuuta 2017

Mikä on tärkeää

On joskus hirveän tärkeää pysähtyä. Pysähtyä ja miettiä missä mennään, kuka olen ja mikä minulle juuri nyt on tärkeää ja merkityksellistä. Karsia elämästä ehkä sitä turhaa rasitusta aiheuttavaa kuonaa. Tai uskaltaa ja tehdä hyppy tuntemattomaan. Ottaa unelmista kiinni. Tai tunnistaa niitä suuria asioita ihan siitä omasta pienestä arjesta. 

Tällä hetkellä elämässäni tärkeää on:

Koti. Koti on oma turvasatama. Paikka, jossa saa hööpöttää, nauraa ja itkeä. Tanssia iltamyöhällä lapsen ja miehen kanssa ihan hulluna ja olla niin onnellinen, että melkein pakahtuu. 

Perhe. Olen joka päivä kiitollinen perheestäni ja muista läheisistä. Rakkaan miehen ja Tiitin lisäksi super tärkeäksi koen äitini, siskoni, isovanhempani ja serkkuni. Rakkaita lähellä ja kaukana. 


Työ. Työni on joka päivä merkityksellistä ja joka päivä se asia. mikä saa minut miettimään sitä, mikä juuri nyt on tärkeää, oleellista, onnellisuutta tuovaa, aitoa. Työni on kohtaamisia

Omat jutut. Bloggaamisesta on tullut itselleni hyvin rakasta ja omaa. Nautin jokaisen rivin kirjoittamisesta, kuvan otosta, yhteistyökuvioista ja verkostoitumisesta. Kunpa saisin tehdä tätä pitkää, salaa mietin. On myös tärkeää miettiä välillä ihan vaan itseään, kuka olen, miten jaksan ja mikä minut tekee onnelliseksi. 

Ilo. Niin yksinkertaista, mutta miksi silti usein niin arjen pölyihin hukkuvaa. On mahtavaa olla iloinen tai nähdä jonkun muun olevan. On mahtavaa törmätä tuolla asioidessa jonkun hersyvään nauruun tai iloiseen hymyyn. Kyllä kaiken kurjankin keskellä saa olla iloisiakin hetkiä ja niiden saa antaa näkyä. Ei elämää kannata hukata pelkkään murehtimiseen, vaikka siihen moodiin onkin niin helppo mennä. Onneksi tuleva kesä tuo mukanaan niin paljon iloisia ilmeitä ja hetkiä, levittäkää niitä!

Luonnon herääminen. Kesän odotus, suomalaisen luonnon kauneus. Sen näkeminen, että taas versoaa uutta ja hyvää, vaikka maailma välillä tuntuu niin lohduttomalta paikalta. Hyvää on paljon kun avaa silmät ja näkee sen. 

Terveys. Terveys ei ole pysyvä tila, valitettavasti. Koitan kiittää joka päivä siitä, että olen terve ja pystyn tekemään ja nauttimaan itselle mieluisista asioista. Toki voi sairauttakin olla niin, että silti ihminen mieltää olonsa terveeksi ja kokee elämänsä olevan hyvää. Toimintakyky on yksi tärkeimmistä asioista, jota ei osaa aina tarpeeksi arvostaa. Toivon niin paljon, että perheeni saisi viettää paljon hyviä vuosia terveenä. 

Musiikki. Olen löytänyt yhden elämäni kannattelevista voimista nyt uudestaan. Voimistun, rakastun, innostun ja tukeudun musiikkiin. Nyt on pitkästä aikaa keikkalippujakin useammalle kuulle yhden rakkaan bändin keikoille. Mitä akun latauksia ne hyppelyt ja huutamiset keikoilla onkaan! Niin loistavaa vastapainoa kaikelle. 

Ystävyys. Hölmöä laittaa tämä viimeiseksi. Mutta toisaalta, ystävät ovat paikalla usein ensimmäisenä ja jäävät jäljelle viimeiseksi, kun kaikki muu meinaa sortua. Ystävät ovat hirveän suuri voima ja muistutus siitä, kuka itse on. Olen niin onnellinen, että olen saanut monta elämän läpi kestävää ystäväsuhdetta. Useimmat sieltä kerhon penkiltä asti, jotkut sitten vähän myöhemmiltä koulunpenkeiltä ja työn tiimellyksestä. Kiitos jokaiselle, jolle voi viestittää vaikka keskellä yötä.


-heidisusanna 

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Etsinnässä lattiavalaisin

Huomaan, että jo vuoden ajan olen etsinyt, melko passiivisesti kylläkin, kotimme olohuoneeseen sopivaa lattiavalaisinta. Nyt viime aikoina etsintä on aktivoitunut ja olen viettänyt aikaa (yleensä öisin) lattialamppuja netistä selaillen. En tunnu itsekään tietävän, mitä haen, tiedän vain että suurin osa nykyisistä suosikkimalleista skrollaan ohi vauhdilla. Ei, ei, ei. Tässä joitain, jotka olen jättänyt välilehtiin harkintaan.

Saisko joku tyylistä kiinni ja olisiko vinkata vielä se the lattiavalaisin, mitä en nyt vaan tuohon nurkkaan löydä? 






Tässä miettimiäni valaisimia, linkit nimen kohdalla. 

Tämä on viime aikoina ollut jo liki tilauksessa. Simppeli, värimaailmaltaan meille sopiva. Toisaalta kutkuttaisi löytää joku selkeästi eri värinen linjakas lamppu, vaikka vaaleanpunainen tai turkoosi, joka toisi oman mausteensa olkkariin. 

Niin ikään tosi simppeli ja mustan värinen valaisin. Malli miellyttää ja sopis sitten moneen paikkaan ja muuttuvaan tyyliin. Toisaalta liian tylsä. 

Lähden aina etsimisen liikkeelle kotimaisista vaihtoehdoista. Tällä kertaa juuri mikään ei vaan istunut omaan tyyliin yhtään. Tästä Toscasta tykkään ja en tykkää. Joku siinä vetoaa aina uudestaan miettimään, olisiko se tämä. 

Tämän muotoiluun tykästyin kovasti. Mietin vaan onko tuo 130cm korkeus turhan lyhyt olkkariin sohvanurkkaukseen lukuvaloksi ja illan käyttövaloksi.

Erilainen. Nimihirviö. Tämä malli on sellainen, jolle olen tässä etsinnän aikana alkanut lämmetä. Tai ehkä tolle värille. En oikein tiedä.

Tämä on mukavan erilainen. Hinta alkaa olla jo kipurajalla tai sen yli, auts.

Okei, tämä menee yli kipurajan. Muuten meidän lamppu olisi tuo mustavalkoinen Main. Jännää, koska muuten en oo näihin "levittyvä jalkaisiin" malleihin innostunut.

Hei, oisko tää? Löyty, kun olin jo julkaisemassa postausta.  Meillä on tota vaaleaa puuta ja beigeä tekstiiliä olkkarin toisella puolen, niin tällainen voisi sitoa kokonaisuutta paremmin yhteen. Kivasti myös koko valaisimen ulkonäkö muuttuu varjostinta suuntaamalla.

Jos teillä on kuvia, missä oman kodin lattiavalaisin näkyy, linkatkaa ihmeessä! :)

-heidisusanna

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Mádaran -40prossan ale tänään, vinkkivinkki!

Hei, pakko vinkata, että puoliltaöin alkoi Mádaran huikea ale, kaikki tuotteet -40% 24 tunnin ajan. Eli vielä puoleen yöhön asti saa hamstrattua hyvällä alella luonnonkosmetiikkaa loppuvuodeksi. Mádaran sivuille pääset tästä

Postasin täällä: Ekologiset meikit ja pesuainesuosikit muun muassa Mádaran suosikeistani. Nyt esimerkiksi tuo ihana suihkusaippua on tänään 6.45e ja hyväksi todettu syväpuhdistusvaahto 11.46. Tilailin myös sävyttävää päivävoidetta kokeiluun kuudella eurolla. Niin ja täydensin myös pihlajavoidevarastot, koska sitä pitää aina olla. 

Kyseessä ei ole yhteistyöpostaus, niistä mainitsen kyllä selkeästi aina, nämä ovat vaan niin hyväksi todettuja tuotteita herkkähipiäisen etsittyä yhen elämän ajan itselleen sopivia tuotteita, joista ei tulisi iho- tai hengitysärsytystä. Lahjoiksikin näitä on kiva varata. Myös luontoa säästävät vaihtoehdot on aina < 3

-heidisusanna