keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Mitä vauvalahjaksi?

Vauva, vauva vauva... Jostain ihmeestä se taas hiipi, pää on täynnä vauvajuttuja! Tällä hetkellä saan keskittyä ystävien pieniin ihanuuksiin ja jännittäviin raskauskuulumisiin. Olen päässyt paikalle työvuorojen vuoksi vain 1/3 vauvakutsuista, joita ystävillä on ollut, mutta on ihana fiilistellä valmiiksi hankintoja ja sitten katsella vauvakutsujen tunnelmia edes kuvien välityksellä. Meillähän kävi niin, että mun vauvakutsut oli suunniteltu samalle päivälle, kun neiti sitten päättikin syntyä, kuukautta ennen laskettua aikaa. Sain ihanan vaippakakun sitten, kun ystäväni kävi ensimmäisen kerran kummityttöään katsomassa ja kakun sisältö kyllä liikutti kovasti ja tuli käyttöön pitkäksi aikaa. Nyt kolme vuotta myöhemmin meillä pyörii edelleen noita hyödyllisiä vauvalahjoja. Jos vauvat ja perhe-elämä on vähän vieraampaa, voi äkkiä tulla mieleen: apua, mitä vauvalahjaksi? Tässäpä muutama vinkki omien mieltymysten, lempparimerkkejen ja kokemusten pohjalta:


Vauvalle:

- Käyttötavarat, kuten vaipat ja vauvojen kosteuspyyhkeet eli vaipsit, ovat varma valinta. Samoin harsot tulevat usein käyttöön, kuviollisia ei välttämättä raaski itse ostaa, joten niitä on kiva saada lahjaksi. Sama juttu laadukkaampien tuttien, tuttinauhojen tai ruokalappujen kanssa. 

- Meillä vauvalle tarkoitetut ensikirjat oli ihanat lahjat, joista sekä pehmeät että kovat kirjat tulivat kestokulutukseen ja edelleen ne kaivetaan pikkuvieraille esiin. Muumikirjan peili sai meidän neidiltä ensimmäisen hymyn. 

- Junasukat oli meillä jatkuvasti käytössä ja ihanaa kun joillain on taito tehdä lahjat itse. 

- Vauvapeitot mieluisen värimaailman mukaan ovat kivoja lahjoja. Ne ovat kauniita lastenhuoneen sisustuksessa, sopivat vaunupäikkäreille ja vaikka kapalointiin. Ne menevät myöhemminkin sitten vielä nukkeja ja pehmoleluja peitellessä. Näitä voi tehdä myös itse esim. perinteisiä isoäidin neliöitä virkkailemalla. 

-  Pienet tossut on supersuloinen vauvalahja ja vaikka käyttöikä on mini, säästää moni juuri tossut muistona vauva-ajasta. Meillä ainakin nämä iki-ihanat converse-tossut roikkuu kunniapaikalla. Vauva-lahjoiksi olen ostanut For minis and mommies - ihania tossuja. Harmittaa, kun en näitä löytänyt vielä Tiitin ollessa pieni! Verkkokaupan valikoimista löytyy nykyään myös erilaisia puruleluja, rusetteja, hiuspantoja ja -ponnareita. 







- Vauvakirjat voi vanhemmat haluta valita itsekin, mutta itseäni ei olisi haitannut jos olisi tullut ylimääräisiäkin, kun tykkään vauvakirjaa täyttää. Oot niin ihana -vauvakirja on  aivan mahtava paketti lahjaksi. Lahja on hintansa puolesta kyllä vahvasti "panosta" osioo. Käsistään kätevä voi toki pihistää ja tehdä ainutlaatuisen oman versionsa. 

- Huppupyyhe oli meillä ihan huippu vauvalahja ja edelleen jokaviikkoisessa käytössä. 

- Uniräteistä tulee monissa perheissä tärkeitä. Me saatiin kolme ja Tiiti ei oikein niiden ihanuutta ymmärtänyt. Hän otti unilelukseen pienen pupupehmon, joka asustelee nykyään päiväkodissa. Yksi uniräteistä on kyllä somisteena Tiitin sängyssä. 

- Ruskovillan tuotteet on laadukkaita ja ihania vauvalahjoja. Ystäväni vinkkasi juuri rintojen lämmittimistä. Meillä käytössä on aina kylmillä ilmoilla Ruskovillan laadukkaat tumput.

- Uv-suojattu vaunuverho oli meillä kovassa käytössä ja harmitti, ettei saanut aikaiseksi ostaa toista, kun sama verho oli sekä vaunuissa että turvakaukalossa ja sen unohtuminen väärään paikkaan oli katastrofi. Toki tällaiseenkin lahjaan olisi hyvä tietää hieman minkä tyyliset vaunut perheeseen on tulossa/ mistä väreistä pidetään. 

Unikapalo tai unipussi pientä kokoa. Meillä tykättiin unipussista noin viiden kuukauden iästä lähemmäs vuoden ikää. Tai silloin 5kk tienoilla asia keksittiin, olisi voinut rauhoittaa öitä jo aiemminkin. Meidän pussit oli ikeasta, vetoketju edessä. Yhden kalliimman pussin ostin ja se jäikin sitten liian lämpimänä käyttämättä. 

Soittorasia on kaunis lahja. Meillä tämä kuvassa oleva niin ikään Tiitin kummeilta saatu. Yhdessä vaiheessa piti pakata reissuillekin mukaan, kun kuului iltarutiineihin tämän kuuntelu.



Nuo sukat oli ensimmäinen ostokseni Tiitille odotusaikana.  < 3 Tuo vauvalahjaksi saatu body päällä hän kotiutui sairaalasta. 


- Vaatteita voi lahjaksi saada liikaakin, vallankin niitä pieniä kokoja. Itsekkäistä syistä kyllä etsin usein lahjaksi jonkun ihanan 56-68 koon bodyn. Meillä kyllä kaipailtiin kovasti niitä 50cm kokoisia, mutta monella ne on pieniä jo synnärillä. Jos lähtee vaateostoksille voi olla kivempi panostaa laatuun, esim tuplaneppiksillä ja luomupuuvillasta valmistettuja kotimaisia kestäviä lastenvaatteita on nykyään pilvin pimein. Tsekkaa vaikka Papu, Melli Ecodesign, Paapii Design, Blaa!. Hilla Clothing -merkkiä saa ihan Prismoista ja K-Citymarketeista. NOSH myy myös maksiharsoja, jotka on loistavia vauvalahjoja. Mellillä on suloisia petivaatteita mallistossa ja Paapiilla ja Papulla pipoja. Itsellä ei ole kokemusta, mutta monet ovat kehuneet myös Sock ons sukanpidikkeitä

- Rasvat ja kylpyöljyt on hyvää vaippakakun täytettä. Meillä rasvoilla ei juuri ollut käyttöä, käyttöön tuli jo raskausaikana ceridal öljy, bebancare raskausarpia ehkäisevä voide ja sitten imetysaikana lansinoh.

-Pehmoleluja kertyy äkkiä mahdottoman paljon. Siksi esimerkiksi yksi pehmolelu vaippakakun päähän koko kaveriporukalta voi olla hyvä idea. 

- Muumiastiat ovat pidempikestoinen lahja pikkuiselle. Kannattaa huomioida kuitenkin, jos lahjansaajilla on rajalliset säilytystilat, ettei osta turhan pitkän ajan päähän kohdistuvia tavaroita/ vaikeasti säilytettäviä tavaroita.

- Laadukkaat silmäystävälliset aurinkolasit, esim Julbot tai Babiatorsit. Meillä oli Kid Banzit, mutta Julboihin tykästyttiin seuraavina laseina enemmän. 

- Vaalea pieni keinuheppa tai muu sisustuselementti voi olla kiva, jos tuntee lahjan saajan riittävän hyvin. 

- Kirje lapselle. Tiitin kummitäti aloitti aivan ihanan perinteen kirjoittaa Tiitille kirje jokaisena syntymäpäivänä. Säilytän nuo kirjeet hartaudella ja ajatus on niin kaunis, että vieläkin kostuu silmäkulma, kun asiaa mietin. Lahjojen ei tarvitse olla kalliita, että ne on suuria. 


Vanhemmalle:


Myös vanhempi on kiva huomioida, joko vauvakutsuilla tai sitten kun tuoretta nyyttiä mennään katsomaan. Kannattaa tehdä lahjasta saajansa näkönen. Turha siis viedä yh-isälle rintakumeja ja niin edelleen. 

- Hemmottelupaketti. Sisältö vapaasti valittavissa, mutta voisin kuvitella, että esimerkiksi hyvä käsivoide tai lempi kosmetiikkatuote olisi kiva luksuslahja arkeen. 

- Juomapullo imetyshetkiä varten. Tätä itse kaipailin kovasti.

- Tuoreen vanhemman/vanhempien kotiin on fiksua mennä kahvitarjottavat mukanaan. Mielellään jotain ruokaisampiakin rotinoita. 

- Jos itsellä on joku taito, mitä voi hyödyntää on lahja varmasti vielä kivempi. Esimerkiksi lupaus ottaa raskaus- tai vauvakuvat, leikata hiukset, tulla laittamaan ruokaa jne. Hommaan kuuluu, että lupaus myös toteutetaan.

- Nykyään on suosissa ihanat bola- ja imetyskorut. Nämäkin kantajansa näköisenä. 

-Jos perheessä on sisaruksia, kun vauvaa mennään katsomaan,  on mielestäni mukava huomioida myös heitä pienen sisaruslahjan muodossa. Asian ei tarvitse olla suuren suuri, kunhan arvokkaat isosisarukset saavat oman huomionhetkensä.

- Toiset tykkäävät saada lahjaksi vanhempi-lapsi kukkakimpun. Siis isompi ja pienempi kimppu yhteen satiininauhalla liitettynä. Loistava idea kimppuun löytyi myös netistä, nimittäin vauvansukista tehtynä kimppu jää kätevästi myöhempäänkin käyttöön. Ohje kimpun tekoon löydetty täältä. Nämä kuvat on saatu ystävältä, hänen käsialaansa on tämä kaunis sukkakimppu sekä vaippakakku. 



Vauvalahjoissa kannattaa vältää:
vaatteissa epäkäytännölliset: 
- pienien kokojen paidat ja takit
- pienien kokojen hupulliset asut
- jähmeät  kankaat, sametti- ja farkku-asut
- pienet kaula-aukot
- hankalat kiinnityssysteemit
- vetoketjut suoraan iholle
- vaikea pestävyys

Imetyspainotteisuus, jos jollakin tapaa on tunne, ettei imetys ole aikeissa/mahdollista, tai muutenkin mieluiten niin, ettei nyt kaikki hankinnat ainakaan huutaisi että "TISSIT!"

Lahja kovin erilainen kuin saajansa. Ei siis kannata ostaa vannoutuneelle ekomamalle muovikrääsää tai henkkamaukkavaatteita. Tai isoja kasoja kestovaippoja ihmiselle, jolta löytyy jo markkinoiden kallein vaipparoskis. 

Kantovälineet voi osua tai upota. Hintakin näissä on jo korkeampi. Näissä usein kokeilu ja vauvan ja äidin fiilikset vaikuttavat paljon. Monipuolinen Manduca voi olla paras valinta, jos lahjansaajalla ei ole ajatusta tutustua liinailun saloihin. 

Hyppykiikut, kävelytelineet, konttauskypärät, purkkiruuat ja muut äitimaailman pahikset. Parempi vältellä näitä ja antaa kunkin muodostaa oma mielipiteensä kiistellyistä aiheista. Meillä päässä kävi kypärä ja suussa purkkiruoka. IIIK!



Mikä teillä on ollut mieluisin vauvalahja? Onko jotain jäänyt kaapin perälle pyörimään? :)

-heidisusanna

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Keskikesän juhlaa

Jok ainut kesä minut valtaa vastustamatta 
halu olla mehiläinen. 
Niityltä niitylle minä lentäisin hoilaten, 
hoippuen, hyräillen 
ja jäisin kukkaan aina kunnes olisin uuvuksissa 
ja tuuli kumppanini hyväilisi otsaani 
kunnes tulisi se yksi 
johon jäisin iäksi. 
Tommy Tabermann

Keskikesän juhlaa vietimme Tiitin kummien, meidän ystäviemme ja heidän sukulaisten sekä ystävien kanssa. Olen ollut harmissani siitä, ettei meillä ole ollut Tiitille tarjota samanlaista yhteisöllisyyttä, kuin mitä esimerkiksi omassa lapsuudessani oli. Siskoni on syntynyt keskelle keskikesän juhlaa, joten joka kesä suku kerääntyi yhteen tuota syntymäpäivää viettämään kaiken keskikesän tunnelmoinnin keskellä. Tänä vuonna kuitenkin tuo ihana keskikesän juhla saatiin Tiitillekin tarjottua ystävien kautta. Oli pitkä pöytä lasikuistilla, jonka ääressä syötiin, itse tehty nuotiopaikka järven rannassa ja se mahtava rantasauna ja hiukan liian kylmä järvi. Lintu ruokki poikasiaan läheiseen linnunpönttöön ja ihanat hetket vaan seurasivat toinen toistaan. Kiitos ihanat, jotka tämän juhannuksen vieton meille mahdollistitte. Se tallentui sydämiin.










-heidisusanna

torstai 22. kesäkuuta 2017

Rakeista, vedestä ja auringosta, siitä on juhannuskeli tehty

Juhannusaatto on huomenna ja kotimaan keli sen mukainen. Vain ajoittaisia räntäkuuroja ja hieman päälle kymmenen astetta. Sain tänään tilaamani uuden kiinteän polttovälin (45mm) objektiivin Olympus Pen kameraani ja pakkohan sitä oli heti ulkoiluttaa. En vielä puoli vuotta sitten raaskinut tuota hankkia, mutta nyt kun kuvailin ystäväni polttarit mieheni samankokoisella objektiivilla Canonilla, niin ihastuin vallan. Objektiivin kanssa kävi vähän nolosti, kun ehdin jo Rajalalle laittaa viestiä, että sain väärän värisen objektiivin. Katsoin nimittäin vain muovipussin läpi, että tuohan on sininen, eikä se tilattu hopeinen. Sieltä sitten työntekijä ystävällisesti ilmoitti, että poista vain ne  siniset muovikääreet siitä päältä. :D Hieman blondi olo jäi. Kiitokset muuten Rajalalle supernopeasta toimituksesta, paketti oli puolentoista päivän kuluttua tilauksesta jo perillä. Tekihän se objektiivi omasta kamerastakin ihan uuden, vaikka nämä ensimmäiset kuvat melkoisia räpellyksiä onkin. Muotokuvailuunhan tuo on parhaimmillaan sitten. 


Oltiin tänään vesisateessa hiekkalaatikolla, mutta lähdettiin sisälle, kun alkoi ukkostaa. Onneksi myöhemmin päivällä pilvet raottuivat pieneksi hetkeksi ja ilma oli vallan loistavan kesäinen näin juhannusta edeltäen. Tiiti keräili jälleen kukkakimppuja, potki jalkapalloa ja kokkaili ruokaa. Syötiin välipalaa ulkona ja nautittiin olostamme.



Yhtä nopeasti kuin aurinko oli ilmestynyt, ilmestyi myös tummat sadepilvet. Ehdin kuulla, että kohta sataa ja kovaa ja kiskaista Tiitin terassille, kun jo raekuuro halkoi ilmaa niin että kohisi. Tiitistä oli superhauskaa seurata "lumisadetta" kesällä ja olihan se hienon näköistä, vaikka vähän mansikkapenkin puolesta pelottikin. Raekuuron jälkeen tuli jälleen vesisade. 





Keskeltä sadetta alkoi auringon säteet lämmittää ja taivaalle ilmestyi sateenkaari. Kirmasin ulos juoksemaan, koska täytyyhän joka kesä juosta ja tanssia vesisateessa. Tiitiä ei tarvinnut kauaa odotella perään ja leikittiinkin kesän paras hippaleikki kiljuen pihalla. Onneksi mies oli kaivanut kameran esiin, siellä oli ihania kuvia muistoksi tästä onnentäyteisestä kesähetkestä. Jos juhannustaikoihin olisi uskominen, tarvisi kasteiselle niitylle palata alasti sitten juhannusyönä. Kaikenlaisia juhannustaikoja tuli aikoinaan kyllä tehtyä, ehkäpä sillä olikin sitten hyvään naimaonneen vaikutuksensa. Uskokoon ken haluaa. ;)

Ihanaa juhannuksen aikaa! Pitäkää itsestä ja toisista huolta! < 3

-heidisusanna

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Sadepäivän meriretki: Sea Lifen merihevoset ja hait

Tylsistyneenä sateiseen lomapäivään kärtin miestä jo eilen lähtemään Sea Lifen merimaailmaan Helsinkiin. Mietin viimeksi lintsillä käydessämme, että myös Sea Life voisi olla kiva koko perheen paikka silloin, kun aurinko loistaa vain poissaolollaan. Tälle päivälle sitten suunniteltiin sadepäivän meriretki, joka osoittautui kyllä lähtemisen arvoiseksi. Tiitiä jännitti aluksi hämärämpään käytävään meneminen ja vieras ympäristö, mutta äkkiä lapsi tempautui värikkäiden kalojen ja korallien maailmaan. Itse hämmästelin, kuinka uskomattoman näköisiä kaloja maailman meristä löytyykään. Luonto on niin ihmeellinen. Käyn kaikenlaisissa eläinpuistoissa harkiten, siis yleensä en käy, mutta Sea Life vakuutti ennakkotiedoillaan merensuojelutoiminnastaan. Näyttelyiden taustalta löytyy tavoite levittää meri-, laji-, sekä suojelutyötietoutta ihmisille. Sea Lifen nettisivuilta voit lukea aiheesta lisää. Postaus ei sisällä yhteistyötä.



Piraijat
Ruohoankerias. Näitä tuijoteltiin pitkään. Elelevät koko elämänsä kuopissaan tuijotellen samaan suuntaan ja napsien planktonia. 


Nemoko se siellä? 


Sea Lifessa kalojen ihmettelyn lisäksi oli lapsille kivasti tekemistäkin reitin varrella. Jurassic Sea -näyttelyn teeman mukaisesti esihistoriallista tekemistä ja katseltavaa, mikä ei vielä meillä oikein uponnut. Hiekkaleikit sitten veikin meidän neidin ihan mukanaan ja hetken kestikin matkan jatkaminen. Houkuttelin merihevosten näkemisellä, jotka onneksi löytyivätkin heti leikkipaikkojen läheisyydestä. Kiehtovia otuksia, niitä olisin voinut katsella vaikka kuinka pitkään. Sopivasti sattui niiden ruokinta-aikakin kohdalle, vaikka ei reittiä oltu niitä aikoja vastaavaksi sen kummemmin etukäteen suunniteltukaan. Elämysaltaassa sai kokeilla, miltä merisiili tuntuu. Siellä näki myös läheltä meritähden ja katkaravun. Vaikuttavin paikka Sea Lifessa oli varmaan kuitenkin se haitunneli. Onhan se hurja seisoskella katsellen, kun hait lipuvat pään yläpuolella. Väkisinkin tuli vähän semmonen jännärimusa päähän soimaan. Kunnioitettavia ja ehdottomasti mainettaan monipuolisempia eläimiä. 
Merihevonen. Merihevoskoiras on eläimaailman paras iskä, se jopa synnyttää poikasensa!



Katselin Sea Lifessa kulkevia ihmisiä ja tulin siihen tulokseen, että paikka olisi sopinut loistavasti myös erilaiseksi treffipaikaksi aikana ennen lasta. Nuoria pareja käsi kädessä kulkikin kaloja ihmettelemässä ja saattoi sitä näin vanhempikin pari vähän pussata kalojen ihastelun lomassa. Toki paikka on loistava myös lapsiperheille, kun on lapsilla tilaa kulkea ja niin kovasti nähtävää. Siinä sivussa oppii lapsi hienosti myös erilaisten lajien hienouksia ja tietoa eläinten suojelusta. Palauttamalla pienen tehtävälapun tiskille sai myös viimeisessä kuvassa näkyvän Sea Life -palkintomitalin. 


Myös meduusoita ihmeteltiin hyvä tovi. Niitä on ollut olemassa niin kauan, ettei sitä osaa edes käsittää. Wikipedia kertoo, että niiden fossiileja on jopa 600 miljoonan vuoden takaa. Meduusoilla ei ole lainkaan keuhkoja, verenkiertoa, aivoja, noin niinkuin muutamia mainitakseni. Niillä on kuitenkin myrkky suojanaan ja ne voivat napsia jopa kaloja ruuakseen. Myrkyistä puheen ollen, nuolisammakoista kerrottiin, että myrkyllisen sammakon myrkky riittää tappamaan jopa 20 aikuista. Wikipediasta jälleen, että kultanuolen myrkky jopa 1500. Pienen suloisen otuksen! Onneksi Suomessa elelevät sammakot on vaarattomia tapauksia. Kaikenlaisia meren eläviä seuratessaan tunsi itsensä aika pieneksi. Siltikin ihminen toimillaan aiheuttaa näille olennoille ja samalla itselleen paljon enemmän pahaa, kuin toisin päin. 





Visiitti Sea Lifen puolella venyi vähän taas lintsinkin puolelle, mutta siitä lisää toisella kertaa. Kotimatka oli jälleen sateinen, joten oli hyvä mieli, että tuli reissun lähdettyä ja sai irtioton kotoa ja uutta sisältöä taaperon lomajuttuihin.



-heidisusanna

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Näen kauneutta...

Tänään on ollut ihana kesäpäivä. Ilmeisesti ainut laatuaan lämpötilansa suhteen tällä viikolla. Siksi varmaan tulikin tuolla ulkona istuskellessa mieleen, mitä kaikkea kaunista näkeekään, kun vain pysähtyy katsomaan ja tuntemaan asioita ympärillä. Mielestäni joka päivästä kannattaa etsiä jotain kaunista ja iloa tuottavaa. Joskus ne asiat täytyy etsiä oikein kaivamalla, joskus taas kauneus tuntuu ympäröivän niin, että ihan pakahduttaa. 


Näen kauneutta: 

- Hetkissä ja ihmisissä, jotka ovat täynnä rakkautta. Yksi koskettavimmista hetkistä, joita näen työssäni on se, kun läheinen antaa rakkaalleen luvan lähteä, kun sen aika koittaa elämän viime hetkillä.

- Ystävän naururypyissä. Sain ikuistettua yhden superrakkaan ystävän naururypyt, jotka ovat paikkansa kauniiden silmien vieressä ansainneet lukemattomien kovien naurunpuuskien jälkeen. 

- Valokuvissa, jotka tallettavat hetkien tunnelmat ja niissä läsnä olleet.

- Vanhoissa pariskunnissa, joiden rakkaus välittyy jo tietynlaisena yhteen hiotumisena ja matkantekona. 

- Lapsen tavassa katsoa maailmaa ja itseään. "Minä onnistuin! Olen niin ihana! Se on niin rakas."

 - Eläin- ja ihmisemojen poikastensa huolehtimisessa ja ruokkimisessa. Kuinka upea prosessi onkaan se pienen varttuminen isoksi ja yhteyden muodostuminen vanhemman ja pienokaisen välille. 

- Yhteen kasvattavissa vuosissa. Kun tietty katse riittää ystävälle kertomaan, missä mennään. Kun katseesta näkee, että siihen voi luottaa ja sen alla olla niin paljaana, kuin kulloinkin tarve on olla.

- Toisten voimavarojen huomioimisessa. Kun esimerkiksi työ- tai ystäväyhteisössä tuetaan ja kannatellaan tarvittaessa. 

- Festaritunnelmassa. Kun ihmiset vapautuvat, hymyilevät, tanssivat ja kohtaavaat toisiaan täällä pimeän ajan jälkeen. Se on aitoa tunnetta, eikä päälleliimattua. 

- Vapaaehtoistyössä. Siinä, että joku antaa aikaansa toisten hyväksi, työskentelee sydämellään ja uskoo hyvään.

- Lapsen tekemässä piirroksessa, kortissa tai poimimassa kukkakimpussa, kuten näissä kuvissa. En ehkä kestä sitä hetkeä, sitten kun keittiössä hääräillään ensimmäistä itse tehtyä äitienpäiväaamiaista. < 3 


 "Tulla lujaksipysyä pehmeänäSiinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle."
                                                                                        - Tommy Tabermann




-heidisusanna